Tänään alkoi virallisesti äitiyslomani. Kelahan ystävällisesti laskee
kaikki kalenterin mustat päivät päivärahapäiviksi, ja vuodesta riippuen
vanhempainlomien pituus voi vaihdella viikonkin - maksettava määrä
kyllä pysyy samana...
Sain äitiyspäivärahapäätöksen ihan muutama päivä sitten. Vähän veti
vinoon se, että "sinulle maksetaan koortettua äitiyspäivärahaa x
päivältä" ja sitten se koko summa menee työnantajalle. No, ei voi
valittaa, koska saan pidemmältä ajalta täyden palkan. Jotenkin nuo
etuudet vaan tuntuvat menevän ristiin, eikö korotettu päiväraha olisi
tarpeen etenkin vanhempainloman loppupuolella?
Muutama päivä menikin jo paremmin fyysisen olon kannalta. Tänään taas
heräsin pää täynnä räkää ja heti alkoi piiputtaa, ei pysty seisomaan
ilman että silmissä pimenee. Ärsyttävää.
Ulkonakin alkoi kivasti jääkelit, ei mitään asiaa näin heikolla
tasapainolla lenkille. Miksi lumi ei voinut pysyä edes kuukautta
kunnolla maassa? Lapsetkin olisivat tykänneet, esikoinenkin kävi
lumisina päivinä ihan vapaaehtoisesti pihalla. Nyt on vettä ja loskaa,
pyykkikone saa taas pyöriä ympäripyöreitä päiviä.
Nuorimmainen on taas innostunut ammattelusta, rinnoista tihkuu jo
kolostrumia ihan merkittäviä määriä. ja se tietää sitä, että en saa
nukuttua - no, muutenkaan noita sopivia asentoja maata on tasan
puolitoista ja nyt sitten pitää vielä valita se puoli, jolla
nuorimmainen viihtyy. Vauvan asennosta riippuen käy vain jompi kumpi
kylkiasento nukkuessa, siksi 1,5. Muutenin yöt menevät lähinnä potkuja
kuunnellessa, ja päivö laskiessa. Oman toiveen mukaan jos menisi, niin
enää neljä viikkoa, sairaala tahtoisi venyttää viiteen viikkoon...
Taidan palata sohvankulmaan lojumaan, istumisesta ei voi puhua, koska se ei onnistu, henki loppuu...
lauantai, 23. helmikuu 2008
Kommentit