Tänään alkoi virallisesti äitiyslomani. Kelahan ystävällisesti laskee kaikki kalenterin mustat päivät päivärahapäiviksi, ja vuodesta riippuen vanhempainlomien pituus voi vaihdella viikonkin - maksettava määrä kyllä pysyy samana...

Sain äitiyspäivärahapäätöksen ihan muutama päivä sitten. Vähän veti vinoon se, että "sinulle maksetaan koortettua äitiyspäivärahaa x päivältä" ja sitten se koko summa menee työnantajalle. No, ei voi valittaa, koska saan pidemmältä ajalta täyden palkan. Jotenkin nuo etuudet vaan tuntuvat menevän ristiin, eikö korotettu päiväraha olisi tarpeen etenkin vanhempainloman loppupuolella?

Muutama päivä menikin jo paremmin fyysisen olon kannalta. Tänään taas heräsin pää täynnä räkää ja heti alkoi piiputtaa, ei pysty seisomaan ilman että silmissä pimenee. Ärsyttävää.
Ulkonakin alkoi kivasti jääkelit, ei mitään asiaa näin heikolla tasapainolla lenkille. Miksi lumi ei voinut pysyä edes kuukautta kunnolla maassa? Lapsetkin olisivat tykänneet, esikoinenkin kävi lumisina päivinä ihan vapaaehtoisesti pihalla. Nyt on vettä ja loskaa, pyykkikone saa taas pyöriä ympäripyöreitä päiviä.

Nuorimmainen on taas innostunut ammattelusta, rinnoista tihkuu jo kolostrumia ihan merkittäviä määriä. ja se tietää sitä, että en saa nukuttua - no, muutenkaan noita sopivia asentoja maata on tasan puolitoista ja nyt sitten pitää vielä valita se puoli, jolla nuorimmainen viihtyy. Vauvan asennosta riippuen käy vain jompi kumpi kylkiasento nukkuessa, siksi 1,5. Muutenin yöt menevät lähinnä potkuja kuunnellessa, ja päivö laskiessa. Oman toiveen mukaan jos menisi, niin enää neljä viikkoa, sairaala tahtoisi venyttää viiteen viikkoon...

Taidan palata sohvankulmaan lojumaan, istumisesta ei voi puhua, koska se ei onnistu, henki loppuu...