Viikko edellisestä äitiyspolikäynnistä. Huomenna mies ei tule mukaan, kaikki oleellinen käytiin läpi viime kerralla (lähinnä siis toive siitä, että ei venytettäisi rv39 asti). Tällä välillä vettä on taas kertynyt lisää, kohtu painaa tonnin. No, kymmenisen kiloa, jos istukka on taas kilon luokkaa, vauva reilu kolmikiloinen ja kohtu itsessään kilon verran - loppu on sitten vettä.
Kohtu ei vieläkään ole pinkeä, mutta selvästi tiukempi kuin viikko sitten. Ehkä nuo jatkuvat supistuksetkin ovat aiheuttaneet sen tuntemuksen, tidä häntä. Omituista, kun tällaisia supistuksia ei ole tosiaan ollut yli kuuteen vuoteen, on vaikea suhtautua niihin rauhallisesti "vain" harjoitussupistuksina.

Yöunet sujuisivat kohtalaisesti, jos löytyisi sopiva asento, jolloin ei sattuisi lonkkiin, iskiashermoon tai alkaisi vetää suonta. Mahan alle on pakko laitta toppauksia, jottei se roikkuisi alaspäin, se on tosi repivä tunne, tuntuu, kuin ylemmän puolen nahka repäisi justiinsa. Tasapaino se olla pitää.
Ja jos lapset olisivat terveitä, nut on kuumetta ja oksennustautia. Kunhan en itse saa tuota mahatautia ainakaan oksennusversiona, sen verran hankalaa olisi yökkiä pöntön ääressä tällä mahalla. Siitä on kokemusta, joten siksi osaan murehtia...

Viikonlopun istuin sohvannurkassa jakudoin vauvanasusteita. Myssy oli jo osittain tehtykin, kesällä melkein. Tumput ja sukat vielä. Olisin halunnut vaaleanpunaiset kirjailut, mutta mies ahdistui jo tuosta kutomisesta niin paljon, että jätin väliin. Kaksi päivää kiusaamista on jo tarpeeksi.

Voi ei. Mahassa muuten kiertää oikein kunnolla... Pitäisi lähteä ruokakauppaan, mutta taitaa jäädä se ilo nyt väliin.