Viikko edellisestä äitiyspolikäynnistä. Huomenna mies ei tule mukaan,
kaikki oleellinen käytiin läpi viime kerralla (lähinnä siis toive
siitä, että ei venytettäisi rv39 asti). Tällä välillä vettä on taas
kertynyt lisää, kohtu painaa tonnin. No, kymmenisen kiloa, jos istukka
on taas kilon luokkaa, vauva reilu kolmikiloinen ja kohtu itsessään
kilon verran - loppu on sitten vettä.
Kohtu ei vieläkään ole pinkeä, mutta selvästi tiukempi kuin viikko
sitten. Ehkä nuo jatkuvat supistuksetkin ovat aiheuttaneet sen
tuntemuksen, tidä häntä. Omituista, kun tällaisia supistuksia ei ole
tosiaan ollut yli kuuteen vuoteen, on vaikea suhtautua niihin
rauhallisesti "vain" harjoitussupistuksina.
Yöunet sujuisivat kohtalaisesti, jos löytyisi sopiva asento, jolloin ei
sattuisi lonkkiin, iskiashermoon tai alkaisi vetää suonta. Mahan alle
on pakko laitta toppauksia, jottei se roikkuisi alaspäin, se on tosi
repivä tunne, tuntuu, kuin ylemmän puolen nahka repäisi justiinsa.
Tasapaino se olla pitää.
Ja jos lapset olisivat terveitä, nut on kuumetta ja oksennustautia.
Kunhan en itse saa tuota mahatautia ainakaan oksennusversiona, sen
verran hankalaa olisi yökkiä pöntön ääressä tällä mahalla. Siitä on
kokemusta, joten siksi osaan murehtia...
Viikonlopun istuin sohvannurkassa jakudoin vauvanasusteita. Myssy oli
jo osittain tehtykin, kesällä melkein. Tumput ja sukat vielä. Olisin
halunnut vaaleanpunaiset kirjailut, mutta mies ahdistui jo tuosta
kutomisesta niin paljon, että jätin väliin. Kaksi päivää kiusaamista on
jo tarpeeksi.
Voi ei. Mahassa muuten kiertää oikein kunnolla... Pitäisi lähteä ruokakauppaan, mutta taitaa jäädä se ilo nyt väliin.
maanantai, 3. maaliskuu 2008
Kommentit