"Nyt täytyy vain rukoilla, että mikään ei mene pieleen",
sanoi vähän enemmän uskova mieheni ateistivaimolleen tänään, kun puhuin
hänen kanssaan puhelimessa lääkärin vastaanotolla. Lääkäri oli juuri
kevyen kolmen vartin tutkinnan, hakemisen ja tähtäilyn jälkeen
päättänyt, että kohdussani kasvoi kuin kasvoikin ihmisenalkio. Näin
sykkeen toki itsekin, muuten olisin lääkärin puhetta pitänyt ihan
lööperinä.
Mutta eihän tässä näin pitänyt käydä. Piti pitää
hieman väliä seuraavan lapsen yrittämisessä, että mies saisi koottua
itsensä ja saisimme laajennettua taloamme. Eikä oireetkaan oikein
lupailleet hyvää. Mitkä oireet? No, jos kohdun kasvu ja kuukautisten
poisjäänti ovat vahvat merkit hyvin sujuvasta alkuraskaudesta, niin
sitten. Ei pahoinvointia, ei tasaista mielenlaatua (no, tasaisen
äkäinen ehkä?), ei edes päänsärkyä.
Kyllähän sen kaikki
tietävät, että miten käy, jos seksiä harrastaa. Ja meillä on jo viiden
raskauden ja viiden lapsen tuoma kokemus asiasta, ettei tässä nyt ihan
eilisen teeren poikia olla.
Onko raskaus toivottu? No taatusti on, jos ei suunniteltu, niin ainakin haluttu.
Raskausviikkoja 7+1, laskettu aika 2.4.2008, alkion pituus 9mm.
Seuraava ultra reilun kahden viikon kuluttua, jonka jälkeen voin ottaa
yhteyttä neuvolaan - jos enää on tarvetta.
Postiivinen mielenlaatu on kaiken a ja o.
torstai, 16. elokuu 2007
Kommentit