"Nyt täytyy vain rukoilla, että mikään ei mene pieleen", sanoi vähän enemmän uskova mieheni ateistivaimolleen tänään, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa lääkärin vastaanotolla. Lääkäri oli juuri kevyen kolmen vartin tutkinnan, hakemisen ja tähtäilyn jälkeen päättänyt, että kohdussani kasvoi kuin kasvoikin ihmisenalkio. Näin sykkeen toki itsekin, muuten olisin lääkärin puhetta pitänyt ihan lööperinä.

Mutta eihän tässä näin pitänyt käydä. Piti pitää hieman väliä seuraavan lapsen yrittämisessä, että mies saisi koottua itsensä ja saisimme laajennettua taloamme. Eikä oireetkaan oikein lupailleet hyvää. Mitkä oireet? No, jos kohdun kasvu ja kuukautisten poisjäänti ovat vahvat merkit hyvin sujuvasta alkuraskaudesta, niin sitten. Ei pahoinvointia, ei tasaista mielenlaatua (no, tasaisen äkäinen ehkä?), ei edes päänsärkyä.

Kyllähän sen kaikki tietävät, että miten käy, jos seksiä harrastaa. Ja meillä on jo viiden raskauden ja viiden lapsen tuoma kokemus asiasta, ettei tässä nyt ihan eilisen teeren poikia olla.

Onko raskaus toivottu? No taatusti on, jos ei suunniteltu, niin ainakin haluttu.

Raskausviikkoja 7+1, laskettu aika 2.4.2008, alkion pituus 9mm. Seuraava ultra reilun kahden viikon kuluttua, jonka jälkeen voin ottaa yhteyttä neuvolaan - jos enää on tarvetta.
Postiivinen mielenlaatu on kaiken a ja o.