Olen hakannut viime aikoina kirjaimellisesti päätä seinään monessa eri asiassa.
Oravanpoikasen ristiäisiä on soviteltu moneen kertaan. Kummien kanssa
on ongelmia - heitä olisi tarpeeksi, jos kuuluisivat kirkkoon. Mutta
kun kaikki ovat joko pakanoita (sekä miehen että oma veljeni
esimerkiksi, toisella ei ole puolisoa ja toisen puoliso ei myöskään
kuulu kirkkoon) tai noille vanhemmille lapsille kummina. Ehkä teen
radikaalin ratkaisun ja pyydän siskoni toistamiseen kummiksi, tällä
kertaa vain paperilla, että saan muotoseikat täytettyä.Vielä
radikaalimpi olisi tietenkin jättää kastamatta poika, mutta se ei
oikein miellytä miestä. Itselleni se on vain rituaali, joka
kokoaa suvut yhteen katsomaan poikaamme. (ja syyn tavata mukavaa
vakipappiamme jonka kanssa voi muistella rippikouluaikoja).
Juu, ateistillakin voi olla aktiivinen suhde pappiin. Tosin siitä
hyvästä pappi voi saada moitteita enempi uskovilta (mutta siihenhän voi
aina vetäistä esiin raamattukortin:hyvä paimen lähtee etsimään sitä
ainoaa mustaa lammasta, vaikka kaikki valkoiset ovat tallessa...)
Sopivaa juhlapaikkaa ei löydy oikein millän. En olisi halunnut
järjestää juhlia vanhempieni luona (meillehän ei mahdu), mutta
vaihtoehdot ovat aika vähissä. Jos 100% varmaksi tietäisi, että
kastepäivänä sää olisi poutainen ja lämmin, niin voisin pistää teltan
pystyyn tuohon pihaan. Mutta kun, toukokuussa voi olla 27 astetta
hellettä tai sataa kymmenen senttiä lunta yhden aamun aikana.
Peräkkäisinä vuosina sentään, ei peräkkäisinä päivinä.
No, kyllä ne juhlat saadaan juhlittua.
Toinen asia, jossa olen oikeasti otsa ruvella, on tämä talon
remontointi, laajennus. Tai ehkä siitä tuleekin uudisrakennus. Nyt on
epätietoisuutta siitä, kestääkö ylipäätään talon perustukset
laajennusta, vai pitääkö perustukset tehdä uusiksi - siinä vaiheessa
homma menee niin vaikeaksi, että nopeampaa olisi jo purkaa vanha talo
ja rakennuttaa uusi tilalle.
Miehen kanssa asiasta tapeltiin jo synnärillä, nyt keittiön pöydällä on
pino valmistalokirjoja ja netistä selvitelty rakennussuunnittelijoita,
jotka hanskaisivat laajennustöiden ongelmatiikan. Eikä niitä kovin
paljoa ole järkevällä etäisyydellä, laskutushan on kilometrien ja
tuntien mukaan - matkatunnit lasketaan myös mukaan... Ja kun saman
suunnittelijan pitäisi pystyä toimimaan myös rakennustöiden valvojana,
niin enimmäisetäisyys taitaa olla 150km.
Olen jo tinkinyt omista vaatimuksistani niin paljon, etten enää tunne
suunnitelmia kodikseni. En haluaisi asua talossa, vaan kotona. Mies
taas esittää niin käsittämättömiä ehdotuksia, että voin suorastaan
pahoin. Olen valmis maksamaan tuplaten siitä, että viihdyn ja pärjään
tulevassa kodissamme, miksi ihmeessä maksaisin tuplaten jostain
sellaisesta, jota en voi sietää?
Tuossahan tulikin jo akuuteimmat. Lisääkin olisi, mutten jaksa.
maanantai, 28. huhtikuu 2008
Kommentit