Olen hakannut viime aikoina kirjaimellisesti päätä seinään monessa eri asiassa.

Oravanpoikasen ristiäisiä on soviteltu moneen kertaan. Kummien kanssa on ongelmia - heitä olisi tarpeeksi, jos kuuluisivat kirkkoon. Mutta kun kaikki ovat joko pakanoita (sekä miehen että oma veljeni esimerkiksi, toisella ei ole puolisoa ja toisen puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon) tai noille vanhemmille lapsille kummina. Ehkä teen radikaalin ratkaisun ja pyydän siskoni toistamiseen kummiksi, tällä kertaa vain paperilla, että saan muotoseikat täytettyä.Vielä radikaalimpi olisi tietenkin jättää kastamatta poika, mutta se ei oikein miellytä miestä. Itselleni se on vain rituaali,  joka kokoaa suvut yhteen katsomaan poikaamme. (ja syyn tavata mukavaa vakipappiamme jonka kanssa voi muistella rippikouluaikoja).
Juu, ateistillakin voi olla aktiivinen suhde pappiin. Tosin siitä hyvästä pappi voi saada moitteita enempi uskovilta (mutta siihenhän voi aina vetäistä esiin raamattukortin:hyvä paimen lähtee etsimään sitä ainoaa mustaa lammasta, vaikka kaikki valkoiset ovat tallessa...)

Sopivaa juhlapaikkaa ei löydy oikein millän. En olisi halunnut järjestää juhlia vanhempieni luona (meillehän ei mahdu), mutta vaihtoehdot ovat aika vähissä. Jos 100% varmaksi tietäisi, että kastepäivänä sää olisi poutainen ja lämmin, niin voisin pistää teltan pystyyn tuohon pihaan. Mutta kun, toukokuussa voi olla 27 astetta hellettä tai sataa kymmenen senttiä lunta yhden aamun aikana. Peräkkäisinä vuosina sentään, ei peräkkäisinä päivinä.

No, kyllä ne juhlat saadaan juhlittua.

Toinen asia, jossa olen oikeasti otsa ruvella, on tämä talon remontointi, laajennus. Tai ehkä siitä tuleekin uudisrakennus. Nyt on epätietoisuutta siitä, kestääkö ylipäätään talon perustukset laajennusta, vai pitääkö perustukset tehdä uusiksi - siinä vaiheessa homma menee niin vaikeaksi, että nopeampaa olisi jo purkaa vanha talo ja rakennuttaa uusi tilalle.
Miehen kanssa asiasta tapeltiin jo synnärillä, nyt keittiön pöydällä on pino valmistalokirjoja ja netistä selvitelty rakennussuunnittelijoita, jotka hanskaisivat laajennustöiden ongelmatiikan. Eikä niitä kovin paljoa ole järkevällä etäisyydellä, laskutushan on kilometrien ja tuntien mukaan - matkatunnit lasketaan myös mukaan... Ja kun saman suunnittelijan pitäisi pystyä toimimaan myös rakennustöiden valvojana, niin enimmäisetäisyys taitaa olla 150km.

Olen jo tinkinyt omista vaatimuksistani niin paljon, etten enää tunne suunnitelmia kodikseni. En haluaisi asua talossa, vaan kotona. Mies taas esittää niin käsittämättömiä ehdotuksia, että voin suorastaan pahoin. Olen valmis maksamaan tuplaten siitä, että viihdyn ja pärjään tulevassa kodissamme, miksi ihmeessä maksaisin tuplaten jostain sellaisesta, jota en voi sietää?

Tuossahan tulikin jo akuuteimmat. Lisääkin olisi, mutten jaksa.