Nimenomaan tietoliikenneongelmia. Ukkoskausi alkoi lupaavasti täällä maalla - netti pamahti poikki. Ja mykkänä pysyi. Vihdoin toimii, oli jo korkea aika, kun laskujakin alkoi kerääntyä huomautuksiin asti. Odottelin, että kohta tulee nettioperaattorilta huomautuslasku - silloin olisin kyllä jo aika äkäisenä soitellut laskutukseen(kin) että tunkekaa se paperi sinne minne päivä ei paista, en aio maksaa mitään huomautusmaksuja kun ette saa nettiyhteyttä toimimaan että saisin laskut maksettua.

Kahdella eri modeemilla heti testattiin, vika ei ole niissä. Kylällä on kuulemma kaapelivika, mutta ei sen pitäisi vaikuttaa laajakaistaan, kun puhelinkin toimii (osalla kyläläisistä on puhelimetkin ollet mykkiä, se vika sitten ohitettiin muutamassa päivässä, ei siis ole korjattu vieläkään). Tai siis voihan se aiheuttaa yhteyden pätkimistä, mutta kun ei edes yritä ottaa yhteyksiä...

Harmi sinänsä netin puute, vettä on satanut joka päivä viimeiset kaksi viikkoa ja joskus olisi kiva tuulettaa päätään... Olisihan tuo puhelinmodeemi vielä, mutta sen käyttö vaatisi uudelleenkytkennät ja miehellä ei juurikaan ole ollut aikaa sellaiseen.

Pieni oravanpoikanen ei ole enää kovin pieni. Mittaa on  60cm ja rapiat päälle, painoa 6450g ja varmaan tullut viikon takaisesta punnituksesta vielä lisää. Kädet on löytyneet ja peukalo löytyy yhä useammin suusta. Tuttiahan poika ei huoli kuten ei muutkaan lapset esikoisen jälkeen.
Vaipoissa on siirrytty kokonaan kestoihin, kun viimeisetkin mini-kokoiset jäivät pieniksi. Mies-parka, joutuu ihan itse täyttelemään taskuja...

Taaperon kanssa ollaan siinä vaiheessa, että vaippa laitetaan yöksi, jos muistetaan. Aamulla se on kuiva, poika alkaa kiehnäämään kuuden maissa ja kitisee tissin perään. Jos jaksan viedä siinä vaiheessa pissalle, nukkuu sikeästi vielä pitkään sen jälkeen.

Oravanpoikanen on ihana, vähään tyytyvä, pullukka, suloinen. Kuten kaikki meidän lapsemme ovat olleet. Kyllä tuo ihanainen vielä riiviöksi muuttuu, on ihanaa katsoa, kuinka pieni opettelee omaa tahtoa, ei pelkkää tarvetta. Poika on kova kutiamaan, ihan omaa luokkaansa! Hekottaa hervottomana, jos joku kutittelee mahasta tai kyljistä.

Äidin mahanahka ei osoita kutistumisen merkkejä. Vatsanpeitteet ovat niin arpiset, että ovat kuroutuneet, ja nahka roikkuu epämääräisesti sieltä täältä. Onneksi kauneusleikkaukset on keksitty, jos tuosta ongelma tulee. Siihen asti taidan kompensoida sen napakoilla alushousuilla ja isoilla tisseillä - niin kauan kuin vauva juo maitoa, niin näyttää d-kupit riittävän hyvin...