Nimenomaan tietoliikenneongelmia. Ukkoskausi alkoi lupaavasti täällä
maalla - netti pamahti poikki. Ja mykkänä pysyi. Vihdoin toimii, oli jo
korkea aika, kun laskujakin alkoi kerääntyä huomautuksiin asti.
Odottelin, että kohta tulee nettioperaattorilta huomautuslasku -
silloin olisin kyllä jo aika äkäisenä soitellut laskutukseen(kin) että
tunkekaa se paperi sinne minne päivä ei paista, en aio maksaa mitään
huomautusmaksuja kun ette saa nettiyhteyttä toimimaan että saisin
laskut maksettua.
Kahdella eri modeemilla heti testattiin, vika ei ole niissä. Kylällä on
kuulemma kaapelivika, mutta ei sen pitäisi vaikuttaa laajakaistaan, kun
puhelinkin toimii (osalla kyläläisistä on puhelimetkin ollet mykkiä, se
vika sitten ohitettiin muutamassa päivässä, ei siis ole korjattu
vieläkään). Tai siis voihan se aiheuttaa yhteyden pätkimistä, mutta kun
ei edes yritä ottaa yhteyksiä...
Harmi sinänsä netin puute, vettä on satanut joka päivä viimeiset kaksi
viikkoa ja joskus olisi kiva tuulettaa päätään... Olisihan tuo
puhelinmodeemi vielä, mutta sen käyttö vaatisi uudelleenkytkennät ja
miehellä ei juurikaan ole ollut aikaa sellaiseen.
Pieni oravanpoikanen ei ole enää kovin pieni. Mittaa on 60cm ja
rapiat päälle, painoa 6450g ja varmaan tullut viikon takaisesta
punnituksesta vielä lisää. Kädet on löytyneet ja peukalo löytyy yhä
useammin suusta. Tuttiahan poika ei huoli kuten ei muutkaan lapset
esikoisen jälkeen.
Vaipoissa on siirrytty kokonaan kestoihin, kun viimeisetkin
mini-kokoiset jäivät pieniksi. Mies-parka, joutuu ihan itse
täyttelemään taskuja...
Taaperon kanssa ollaan siinä vaiheessa, että vaippa laitetaan yöksi,
jos muistetaan. Aamulla se on kuiva, poika alkaa kiehnäämään kuuden
maissa ja kitisee tissin perään. Jos jaksan viedä siinä vaiheessa
pissalle, nukkuu sikeästi vielä pitkään sen jälkeen.
Oravanpoikanen on ihana, vähään tyytyvä, pullukka, suloinen. Kuten
kaikki meidän lapsemme ovat olleet. Kyllä tuo ihanainen vielä riiviöksi
muuttuu, on ihanaa katsoa, kuinka pieni opettelee omaa tahtoa,
ei pelkkää tarvetta. Poika on kova kutiamaan, ihan omaa luokkaansa!
Hekottaa hervottomana, jos joku kutittelee mahasta tai kyljistä.
Äidin mahanahka ei osoita kutistumisen merkkejä. Vatsanpeitteet ovat
niin arpiset, että ovat kuroutuneet, ja nahka roikkuu epämääräisesti
sieltä täältä. Onneksi kauneusleikkaukset on keksitty, jos tuosta
ongelma tulee. Siihen asti taidan kompensoida sen napakoilla
alushousuilla ja isoilla tisseillä - niin kauan kuin vauva juo maitoa,
niin näyttää d-kupit riittävän hyvin...
maanantai, 23. kesäkuu 2008
Kommentit