Onhan minulla muutakin elämää kuin vain tämä raskaudesta ruikuttaminen.
Kun oikeastaan on ihanaa olla raskaana, ja kaikki nämä oireet ovat vain
vakuutena siitä, että OLEN raskaana. Minä tykkään tästä, niin paljon,
että mieskin aina välillä kysyy, että taidat tykätä, kun olet raskaana.
Mutta asiaan tavallaan liittyen. Ostin pitkästä aikaa Suuri
Käsityölehden, siinä kun mainostettiin olevan sekä hyvän
vauvanvaatemalliston, kestovaippakaavan että äitiysvaatemalliston.
Minusta se äitiysvaatemallisto oli kamala! Kankaat (etenkin se
lateksin näköinen) olivat hiostavia, ja kun raskaana tulee välillä
niitä kuumia aaltoja ja muutenkin termostaatti on korkealla, niin voi
ei! Ja se näytti siltä, ettei yhtään jousta, kun maha kasvaa - kaikilla
kun ei ole nättiä kompaktia mahaa vaan ulkoinen olemus on jotain valaan
ja virtahevon väliltä...Ja muutenkin, tällainen taaperoimettäjä aina
huomaa sen, että ei ole taas imetystä ajateltu ollenkaan, missään
niistä vaatteista ei onnistuisi imetys, jos olisi tarvetta. Ja kun
ikuisena traumana on sektioista jääneet pysyvät ja kivuliat arvet, niin
ei voi kuvitellakaan käyttävänsä äitiyshousuina housuja, jotka jäävät
mahan alle - sen malliset painavat juuri pahimpaan paikkaan arven
päälle ei-raskaana ollessakin.
Minulla on kaapissa pari vanhaa äitiysmekkoa, jotka ompelin esikoisen
odotusaikana. Sinne ovat jääneet, vaikka malliltaan ovat mukavia,
istuvat hyvin valaallekin ja materiaalitkin sattuivat olemaan
nappivalinta. Mutta. Niissä on umpinainen etuosa, eikä imetys onnistu
säädyllisesti lainkaan. Moni äitiysmekko kun jatkaisi käyttöikäänsä
synnytyksen jälkeenkin (ei ainakaan tällä mammalla muodot palaudu heti
ennen raskautta-mittoihin), jos vain se imetys olisi mitenkään
mahdollista.
Olen muutenkin vaaterajoitteinen, äitiysvaatteita en paitoja
lukuunottamatta kaupoista löydä. Onneksi on noita ompelijoita, joilla
voi teettää vaatetta mittojen mukaan. Ne tosin tulevat hintoihinsa, ja
välillä olisi kiva saada edullisesti ja nopeasti jotain - en nyt
sentään kaupan vaatteista kehtaa haaveilla, mutta omatekemänä. Laiska
kun olen, en jaksaisi kuositella valmiskaavoja tai peruskaavoja...
Vihdoinkin kerroin odotuksesta vanhalle ystävälleni (emme ole nähneet
kasvotusten), se teki jotenkin konkreettisemmaksi tämän odotuksen.
Olenhan minä laittanut loma-anomukset menemään ja kelan laput on
täytetty ja niin pois päin, mutta jotenkin tuntuu virallisemmalta, kun
olen tuolle ystävälleni ilmoittanut - tähän mennessä ei ole tullut
eteen sellaista sopivaa tilaisuutta.
lauantai, 12. tammikuu 2008
Kommentit