Onhan minulla muutakin elämää kuin vain tämä raskaudesta ruikuttaminen. Kun oikeastaan on ihanaa olla raskaana, ja kaikki nämä oireet ovat vain vakuutena siitä, että OLEN raskaana. Minä tykkään tästä, niin paljon, että mieskin aina välillä kysyy, että taidat tykätä, kun olet raskaana.

Mutta asiaan tavallaan liittyen. Ostin pitkästä aikaa Suuri Käsityölehden, siinä kun mainostettiin olevan sekä hyvän vauvanvaatemalliston, kestovaippakaavan että äitiysvaatemalliston.

Minusta se äitiysvaatemallisto oli kamala! Kankaat (etenkin se lateksin näköinen) olivat hiostavia, ja kun raskaana tulee välillä niitä kuumia aaltoja ja muutenkin termostaatti on korkealla, niin voi ei! Ja se näytti siltä, ettei yhtään jousta, kun maha kasvaa - kaikilla kun ei ole nättiä kompaktia mahaa vaan ulkoinen olemus on jotain valaan ja virtahevon väliltä...Ja muutenkin, tällainen taaperoimettäjä aina huomaa sen, että ei ole taas imetystä ajateltu ollenkaan, missään niistä vaatteista ei onnistuisi imetys, jos olisi tarvetta. Ja kun ikuisena traumana on sektioista jääneet pysyvät ja kivuliat arvet, niin ei voi kuvitellakaan käyttävänsä äitiyshousuina housuja, jotka jäävät mahan alle - sen malliset painavat juuri pahimpaan paikkaan arven päälle ei-raskaana ollessakin.

Minulla on kaapissa pari vanhaa äitiysmekkoa, jotka ompelin esikoisen odotusaikana. Sinne ovat jääneet, vaikka malliltaan ovat mukavia, istuvat hyvin valaallekin ja materiaalitkin sattuivat olemaan nappivalinta. Mutta. Niissä on umpinainen etuosa, eikä imetys onnistu säädyllisesti lainkaan. Moni äitiysmekko kun jatkaisi käyttöikäänsä synnytyksen jälkeenkin (ei ainakaan tällä mammalla muodot palaudu heti ennen raskautta-mittoihin), jos vain se imetys olisi mitenkään mahdollista.

Olen muutenkin vaaterajoitteinen, äitiysvaatteita en paitoja lukuunottamatta kaupoista löydä. Onneksi on noita ompelijoita, joilla voi teettää vaatetta mittojen mukaan. Ne tosin tulevat hintoihinsa, ja välillä olisi kiva saada edullisesti ja nopeasti jotain - en nyt sentään kaupan vaatteista kehtaa haaveilla, mutta omatekemänä. Laiska kun olen, en jaksaisi kuositella valmiskaavoja tai peruskaavoja...

Vihdoinkin kerroin odotuksesta vanhalle ystävälleni (emme ole nähneet kasvotusten), se teki jotenkin konkreettisemmaksi tämän odotuksen. Olenhan minä laittanut loma-anomukset menemään ja kelan laput on täytetty ja niin pois päin, mutta jotenkin tuntuu virallisemmalta, kun olen tuolle ystävälleni ilmoittanut - tähän mennessä ei ole tullut eteen sellaista sopivaa tilaisuutta.