Vain neiti on jaksanut sinnitellä tähän asti, pojat ovat kaikki unten
mailla. Olisivatpa vielä nukahtaneet omiin sänkyihinsä, hirveä homma
raahata mukuloita ympäri kämppää, vaikka pientäkin.
Kinkku on ihan justiinsa menossa uuniin, lahjat on vielä paketoimatta.
On vaikea paketoida mitään, kun ympärillä on lauma uteliaita kirkkaita
silmiä ihmettelemässä.
Perjantaina oli taas äitiyspolipäivä, siitä viikkoa ennen oli neuvola,
jossa kävin kuulemassa labratestien tulokset. Sokerirasituksesta
puhtaasti läpi, eikä vasta-aineitakaan löytynyt.
Olin taas hyvin varautunut odotteluun polilla, käsilaukustani löytyi
sukantekele. Sainpa sitten taas yhden sukan tikuteltua, ja suureksi
huvituksekseni tuttavarouva istui vieressä ja tikutteli omaa sukkaansa.
Hänellä oli suurinpiirtein samankokoinen maha - odotteli kutsua
osastolle ja käynnistykseen, kun oli jo reilun viikon yliajalla.
Minulla raskausviikkoja 24+3. Tasan ei käy onnenlahjat.
No, ultrassa löytyi taas virkeä vauveli, joka ei tällä kertaa ollut
ihan niin yhteistyöhaluinen kuin aikaisemmilla kerroilla. Painoarvioksi
tuli 950g, joka on mielestäni aika reilusti. Mutta onhan nämä meidän
lapset olleet vähän mahakkaampia syntyessään kaikki tyynni... Jopa
pikkuinen tokavanhin.
Pikkuaivot löytyivät oikein nätinmuotoisina, ja sydämen kaikki kammiot,
samoin suonet menivät oikein päin. Napanuoravirtaus näytti olevan
ookoo, tällä kertaa en kyllä nähnyt suhdelukua mutta näytöltä
katsottuna 2 päälle taisi olla.
Nyt vaan odottelemaan seuraavaa ultraa - vihdoin sukulaisetkin ovat alkaneet kehdata kysellä...
sunnuntai, 23. joulukuu 2007
Kommentit