Ensimmäisessä neuvolassa käyty. Hb yllättävän hyvä, 134, mutta kun tietää sen olleen 150 kieppeillä ihan äsken, niin riittää näköjään tuokin pudotus yhdessä valvomisten kanssa aikaansaamaan pysyvän päänsäryn.

Tällä hetkellä päänsärky hallitsee kaikkea. En saa kunnolla nukuttua, koska päätä särkee. En jaksa keskittyä työhöni kunnolla päänsäryn takia. En jaksa pyöritää huushollia, koska päänsärky vie kaikki voimat. En kykene syömään kunnolla, koska päänsärky saa aikaan oksetusolon, jos lapan sapuskaa suuhuni (minulla pänsärkyyn kuuluu aina sama juttu, olinpa sitten raskaana tai en).

Toisaalta, voisihan olla niinkin, että oksentaisin ja kärsisin kuvotuksesta koko ajan JA päänsärystä. Sitäkin on kokeiltu, ja se se vasta nannaa olikin.

Neuvolasta ei juuri eväitä mukaan saanut, paitsi kaksi pissaputkea ja kaksi veriputkea. Sain muistuttaa terveydenhoitajaa tarvittavista verikokeista (minullahan niitä on ylimääräisiä) ja sokerirasitustestistä. Ja sain toki ajat niihin. Myöskään perusverikoesettiä ei otettu, koska th ei saa pakenevista suonistani nätisti verta ulos. Ihan yhtä lailla suonet pakenevat labrahoitajan käytellessä neulaa, mutta hänen kanssaan en joudu kasvotusten toimimaan koko raskausaikaa, sillointällöin vain. Mielummin inhoan ihmistä, jota näen harvoin kuin ihmistä, jonka kanssa olen jossain vaiheessa liki viikoittain tekemisissä.

Varasin sitten ajat myös lasten unohtuneille neuvolakäynneille, neiti neljävee ja poika vajaa kaksivee pääsevät siis mittailtaviksi ja punnittaviksi jossain vaiheessa. Jos muistan viedä.

Maanantaina niskaturvotusultra. Siihen asti saakin elää sitten pelossa, että löytyykö sykettä, löytyykö ongelmia... Mies selvästi oli harmissaan, etten kuunteluttanut sydänääniä. En vain jaksanut ryhtyä siihen hommaan, kun kiire oli muutenkin.