Ensimmäisessä neuvolassa käyty. Hb yllättävän hyvä, 134, mutta kun
tietää sen olleen 150 kieppeillä ihan äsken, niin riittää näköjään
tuokin pudotus yhdessä valvomisten kanssa aikaansaamaan pysyvän
päänsäryn.
Tällä hetkellä päänsärky hallitsee kaikkea. En saa kunnolla nukuttua,
koska päätä särkee. En jaksa keskittyä työhöni kunnolla päänsäryn
takia. En jaksa pyöritää huushollia, koska päänsärky vie kaikki voimat.
En kykene syömään kunnolla, koska päänsärky saa aikaan oksetusolon, jos
lapan sapuskaa suuhuni (minulla pänsärkyyn kuuluu aina sama juttu,
olinpa sitten raskaana tai en).
Toisaalta, voisihan olla niinkin, että oksentaisin ja kärsisin
kuvotuksesta koko ajan JA päänsärystä. Sitäkin on kokeiltu, ja se se
vasta nannaa olikin.
Neuvolasta ei juuri eväitä mukaan saanut, paitsi kaksi pissaputkea ja
kaksi veriputkea. Sain muistuttaa terveydenhoitajaa tarvittavista
verikokeista (minullahan niitä on ylimääräisiä) ja
sokerirasitustestistä. Ja sain toki ajat niihin. Myöskään
perusverikoesettiä ei otettu, koska th ei saa pakenevista suonistani
nätisti verta ulos. Ihan yhtä lailla suonet pakenevat labrahoitajan
käytellessä neulaa, mutta hänen kanssaan en joudu kasvotusten toimimaan
koko raskausaikaa, sillointällöin vain. Mielummin inhoan ihmistä, jota
näen harvoin kuin ihmistä, jonka kanssa olen jossain vaiheessa liki
viikoittain tekemisissä.
Varasin sitten ajat myös lasten unohtuneille neuvolakäynneille, neiti
neljävee ja poika vajaa kaksivee pääsevät siis mittailtaviksi ja
punnittaviksi jossain vaiheessa. Jos muistan viedä.
Maanantaina niskaturvotusultra. Siihen asti saakin elää sitten pelossa,
että löytyykö sykettä, löytyykö ongelmia... Mies selvästi oli
harmissaan, etten kuunteluttanut sydänääniä. En vain jaksanut ryhtyä
siihen hommaan, kun kiire oli muutenkin.
perjantai, 21. syyskuu 2007
Kommentit