On tämä odottava äiti kyllä vähän heikossa hapessa. Mä en ole koskaan
ymmärtänyt näitä hehkutuksia energisestä keskiraskaudesta. Ehkä syynä
on se, että mulla keskiraskaudessa (käsitän sen noin viikoiksi 17-25)
mulla on yleensä jo valtava maha, joka painaa sekä keuhkoja,
mahalaukkua että suuria alavartaloon meneviä verisuonia. En kykene
nukkumaan kuin kyljelläni, en kykene edes rakenneultrassa makaamaan
selälläni, vaan oksennus tulee ja silmissä pimenee (siinä vaiheessa
mies on yleensä jo nostanut mut ylös yökkimään käsinpesulataalle ja
ultraava kätilö aukoo ikkunaa). En voi seistä paikoillani, koska
olematon verenpaineeni ei riitä kuljettamaan happea aivoihin.
Sitäpaitsi, eipä sitä happea saa kovin paljoa kiskottua kerralla
keuhkoihin, kun ovat ihan lytyssä jo. Ja alhainen hb vielä viimeistelee
tilanteen.
Nyt voin vielä lisätä listaan parin viikon sairastelut,
poskiontelontulehdus kai tästä nuhastakin seuraa. Hampaat alkaa
rapistua palasiksi, kun nukun yöt suu auki - henkihän ei nenän kautta
kulje.
Joulu on mennyt muutenkin niin leppoisasti, että oksat pois. Miehen
kanssa otettiin useampanakin päivänä/yönä yhteen. Mies ei millään
tajua, että jos nukun maksimissaan tunnin pätkissä ja kärsin jatkuvasta
hapenpuutteesta, niin en todellakaan jaksa hänen kansaan enää leikkiä
illalla lasten käytyä nukkumaan. Katsokoon itse filminsä, olen niin
monta elokuvaa jättänyt näkemättä, että pari sinne tai tänne ei
merkitse mitään. Enkä TODELLAKAAN halua mitään sivistynyttä seurustelua
siideritölkki kädessä - en ole kyllä kahdeksaan vuoteen juonut yhtään
siideriä loppuun asti, joten luulisi, että miehellekin tulisi se aina
välillä mieleen. Siis se, että minä en todellakaan juo alkoholia
seurustelumielessä. Enkä muutenkaan, paitsi hautajaisissa ja
ristiäisissä ja häissä. Ja mummon 80v syntymäpäivillä. Ja jotain on
saatava syötyä tunnin-parin välein, muuten alkaa heikottaa
(verensokerit heittelee) ja närästää. Jos ei mies halua syödä, niin ei ole pakko - mutta mun ON syötävä.
Mutta olen aivan hirveän huonossa kunnossa. En jaksa kuoria perunoita
kerralla, pitää huilata välillä. En jaksa kattaa pöytää kerralla, pitää
pari kertaa ottaa tukea jostain ja istahtaa. Tiskikoneen tyhjennys
etenee noin neljässä osassa, jos otan aterinkorin käteeni ja istun
kaapin viereen tyhjentämään sitä. Pyykkikoneen saan täytettyä kerralla,
koska istu lattialla, mutta en jaksa pestä tukkaani seisaallani. Käsiä
kun ei voi pitää ylhäällä niin kauaa.
Onpa kivaa mennä tässä kunnossa "loman" jälkeen töihin, kun syksyn
tekemättömät työt pitäisi tehdä näiden muutaman jäljellä olevan viikon
aikana. Työkaverit olettavat, että teen oman osani hommista samaan
tahtiin kuin aina aikaisemminkin - vaikka kuinka olisin huonossa
kunnossa. Olen jo miettinyt, miten pyytää sairaslomaa. Saisin olla koko
alkuvuoden täydellä palkalla sairiksella ja jatkaa siitä äitiyslomalla
täydellä palkalla pari kk.
Mutta hulluksi tunnun tulevan täällä kotonakin.
torstai, 3. tammikuu 2008
Kommentit