Ristiäiset on vietetty, kummit löytyivät pienellä puljaamisella.
Seuraavaa lasta ei kasteta, ellei kummeja löydy jo raskausaikana.
Työasiat ovat nyt saaneet jonkinlaisen ratkaisun. Laitoin kaikki
paperit menemään työkaverille, olin ne jo laittanut muutenkin pinoon
laitettavaksi, mutta oli sitten herra isopomo soitellut sihteerille,
että seuraavaksi tulee huomautus jos ei papereita ala näkyä - ei vain
ollut uskaltanut ottaa minuun yhteyttä suoraan. Harmittaa vietävästi
oma saamattomuus, mutta toisaalta eipähän tartte nähdä enää noidenkaan
eteen vaivaa. On vaan pikkasen hukassa motivaatio mennä syksyllä
töihin.Ilmoitan kyllä hyvissä ajoin, että en enää tee noita hommia,
jotka jivät rästiin. En saa niitä vain tehtyä, vaikka tykkäänkin niistä
- tykkään kai liika, kun pyörittelen asioita mielessäni ja kieputtelen
paperilla, mutta valmiiksi eivät tule.
Neuvolassa jo sanoin suoraan, että alkaa olla tämä äiti enemmän kuin
pikkasen väsynyt. Masennustestissähän saan pohjapisteet, ei se(kään)
pistesysteemi suosi tällaista aspergertyyppiostä järjenkäyttäjää. Itse
tiedän olevani hämärän rajamailla, en vielä saisi masennusdiagnoosia
mutta lähellä olen .No, eipä ollut mitään hyötyä neuvolassa
ruikuttamisessa, lääkäri (uusi, vaihtui taas) ei noteerannut
asiaa ollenkaan ja terveydenhoitaja käski vain ottaa uudestaan yhteyttä
jos alkaa mennä huonosti. Asiaa ei auta se, että miehellä menee pahasti yli.
Ei jaksa ymmärtää enää mun laiskuutta (ja minä OLEN laiska, siihen ei
vaikuta masennus, lääkitys tai keppi ja porkkana), eikä jaksa uskoa,
että olisin avun tarpeessa
Ihan riittäisi kiitos se, että olisi paikalla kerran viikossa koko
päivän niin, että saisin tehtyä kaikkea sellaista, mitä ei tämän
hunnilauman kanssa saa turvallisesti tehtyä. Kuten laitettua
talvikamppeita yläkaappeihin (jos yksin kiipeän keittiöjakkaralle, niin
on äkkiä kaksi kiekkumassa jaloissa ja sitten päädyn joko päälleni alas
tai jompi kumpi kiekkujista putoaa...) Neitillä on kaksi poskea
mustana, toiseksi nuorimmaisella polvet mustelmilla, kyynärpäät auki ja
otsassa vekki.
Vanhimmalla mäti varvas.
Onneksi nuorin on säästynyt, hänellä on vain pari itsetehtyä raapimajälkeä otsassa (jaksoin sen jälkeen leikata pojalta kynnet).
Kun sain työasiat ja ristiäiset pois mielestä, niin sain innon aloittaa
taas käsityöt. Leikkasin neljä vaippaa nuorimmaiselle (niitähän OLISI
voinut tehdä jo raskausaikana, mutta enpä uskaltanut), kaksi sain
ommeltua kasaankin. Unohdin sitten ekaa kertaa ommella etutarrat
paikoilleen ennen kuin yhdistin kappaleet toisiinsa. No, taskuvaipassa,
jossa täyttöaukko on edessä, ei ollut ongelmia. Ongelmia tulee sitten
jos laitan aukon taakse... Kantoliinankin ompelin, jo toisen tälle
nuorimmaiselle. Poika nukkuu niin autuaana kehtosidonnassa, noita
vanhempia en ole koskaan saanut viihtymään siinä!
Kasvimaalle asti en ole uskaltanut mennä. Kasvihuone pitää tyhjentää,
mutta se pitäisi saada tehtyä ihan rauhassa. Toiseksi nuorin muuten
hakkaa kivellä tai haravalla ikkunat rikki - testasin jo. Jyrsin ei
toimi, koska hiiri oli tehnyt ilmansuodattimen kohdalle kotelon sisään
pesän. Ja jyrsinyt siinä samalla useammankin piuhan poikki ja kai
tukkinut letkuja papanoilla... Ihanaa maalaiselämää.
Voisin lainata traktoria kyntöä varten, mutta kun se kasvimaa pitäisi
hankmotakin sen jälkeen ja traktorin kanssa ei onnistu, kun on niin
pieni läntti. Testattu sekin ennenkuin ostettiin tuo jyrsin. Pari
vuotta jaksettiin käsin kääntää maa, mutta on se hiukan raskasta
lapiolla, savea kun on...
tiistai, 20. toukokuu 2008
Kommentit