Aamulla taas kerran suuntasin sairaalalle vauvan ja neitin kanssa.
Olisin ottanut esikoisen mukaan kantoavuksi, mutta poikapa olikin
aamulla kovassa kuumeessa. Tietenkin, kun on lomaakin.
Tuttu hoitaja ottikin meidät heti käsittelyyn, oravanpoikaselle
lämpöpussi kantapäiden alle ja neidille videot pyörimään. Labrahoitaja
saikin kivasti verta lämpimästä kantapäästä, sokerilientä nautiskellen
pikkupoika ei varmaan edes huomannut jonkun puristelevan jalkaa!
Tuloksia piti odotella pari tuntia, pyhäpäivä kun oli. Sain ruuan
eteeni ja parhaat uutiset, poika pääsee kotiin, lopullisesti tällä
kertaa. Lasku tulee perässä... Bilit olivat jatkaneet laskuaan
kotiloman aikana!
Poikasella oli mahavaivoja tosiaan pitkään yöhön viime yönä, joskus
yhden aikaan selvästi helpotti, nukkuikin sitten loppuyön levollisesti,
herättelin pariin kertaan syömään.
Onneksi tuonkin takia ettei tarvinnut enää sairaalaan jäädä, olisi
varmasti suoli taas protestoinut vierasta maitoa - eikä poika siitä
pullosta tosiaan osaa juoda, ne sairaalassa juodut annokset olivat
puolet siitä mitä olisi pitänyt saada uppoamaan.
Meiltä on sairaalalle matkaa lyhintäkin reittiä liki 30km, ja siitä
sitten osa hidasta kaupunkiliikennettä. Viikossa on auton
matkamittariin tullut satoja kilometrejä ihan tuosta edestakaisin
sahaamisesta - mies ajoi keskimäärin kolme kertaa päivässä edestakaisin
tuon matkan, ja nämä lastenosastopäivät erikseen vielä... Mutta
kyllähän sitä ajaa, jos on pakko.
Tulin kotiin, niin kaksivuotias huusi heti minut nähdessään "Vauva tuli kotiin!". Että on tuota pikkuista odoteltu!
perjantai, 21. maaliskuu 2008
Kommentit