Joulu on sujunut hyvin perinteisesti, noin 50% väestä on ollut kipeänä, korvatulehdusta ja mahatautia. En muista yhtään joulua, että kaikki lapset olisivat olleet terveitä.

Alkoi taas illan myötä ahdistaa koko joulu. Typerää sinänsä, syynä ei olleet sairastavat lapset tai hirmuinen kiire, vaan omien vanhempieni käytös ja teot. Siskoni on pienestä siivoojan palkastaan ostanut lahjat kaikille, veli oli raahannut mukanaan puolen Euroopan halki paketit kaikille. Molempien paketeista paljastui jotain kivaa pientä kaikille, tarpeellista tai sitten muuten mieluisaa (esimerkiksi vaaleanpunaisia alushousuja neitille).
Äitini oli laittanut minulle ja miehelle mikrokuitutossut. Juu, onhan meillä sotkuisempaa kuin heillä, mutta silti, ilkeältä tuntui. Neiti sai vanhemmiltani halvan barbi-kopion (sellaisen, jonka vartalo halkeaa heti ekana iltana ja kädet eivät enää pysy paikoillaan). Veli sai patakintaan, oli jo kuudes tai seitsemäs joulu peräkkäin.
Äitini sai meiltä paketin, jossa oli itsetekemäni pesukinnas, saippuaa ja lahjakortti juttuun, josta hän on puhunut koko syksyn. Avasi paketin, ei edes katsonut sitä, vaan heitti pöydälle ja ryntäsi katsomaan seuraavaa pakettia.
Isäni kävi äkkiä kaivamasta jostan kaapista ViruValge-pullon miehelle, kun lahjat oli jaettu.

Miksi vaivautua, kun saman saisi halvalla suklaarasialla? Olen yrittänyt monella tavalla, jo kesällä pistänyt ylös mitä on puheista tullut ilmi puutteita tai toiveita, on ollut vaatetta, astioita, koruja, kirjoja. Aina sama juttu, hätäinen paketin aukaisu ja suun tiukkeneminen ja melkein kuuluva tuhahdus. Loppuillasta esittelee ylpeänä naapurilta tai tutulta saamaansa viinipulloa/käsipyyhettä/aarikan kuusenkoristetta/hajustettua kynttilää, että NÄIN hienon sain siltä ja siltä, kyllä se aina viitsii...

Yllätäen lapset suuntasivat heti eteiseen, kun vihjasin, että voitaisiin lähteä kotiin, eivät edes avanneet kaikkia lahjojaan (niitä oli tosiaan 2-3 lasta kohden, ei mitenkään ylenpalttisesti).

Lapset kyllä iloitsivat jokaisesta lahjastaan, ja siitä ilosta saa hyvän mielen itsellekin.

(Anoppila onkin sitte toinen ääripää, kehuvat suureen ääneen jokaikistä lahjaa ja tuijottavat ringissä lahjanaukaisijaparkaa, että mitä sieltä tulee - vaikka ovat itse ne hankkineet... Siellä ongelmana on ylenpalttisuus, mutta järki ei siinä touhussa ole mukana. Mitä ihmettä meidän lapsilauma tekee kymmenellä pehmolelulla per joulu?)

Vauvasta kukaan ei sanonut sanaakaan.