Joulu on sujunut hyvin perinteisesti, noin 50% väestä on ollut kipeänä,
korvatulehdusta ja mahatautia. En muista yhtään joulua, että kaikki
lapset olisivat olleet terveitä.
Alkoi taas illan myötä ahdistaa koko joulu. Typerää sinänsä, syynä ei
olleet sairastavat lapset tai hirmuinen kiire, vaan omien vanhempieni
käytös ja teot. Siskoni on pienestä siivoojan palkastaan ostanut lahjat
kaikille, veli oli raahannut mukanaan puolen Euroopan halki paketit
kaikille. Molempien paketeista paljastui jotain kivaa pientä kaikille,
tarpeellista tai sitten muuten mieluisaa (esimerkiksi vaaleanpunaisia
alushousuja neitille).
Äitini oli laittanut minulle ja miehelle mikrokuitutossut. Juu, onhan
meillä sotkuisempaa kuin heillä, mutta silti, ilkeältä tuntui. Neiti
sai vanhemmiltani halvan barbi-kopion (sellaisen, jonka vartalo halkeaa
heti ekana iltana ja kädet eivät enää pysy paikoillaan). Veli sai
patakintaan, oli jo kuudes tai seitsemäs joulu peräkkäin.
Äitini sai meiltä paketin, jossa oli itsetekemäni pesukinnas, saippuaa
ja lahjakortti juttuun, josta hän on puhunut koko syksyn. Avasi
paketin, ei edes katsonut sitä, vaan heitti pöydälle ja ryntäsi
katsomaan seuraavaa pakettia.
Isäni kävi äkkiä kaivamasta jostan kaapista ViruValge-pullon miehelle, kun lahjat oli jaettu.
Miksi vaivautua, kun saman saisi halvalla suklaarasialla? Olen
yrittänyt monella tavalla, jo kesällä pistänyt ylös mitä on puheista
tullut ilmi puutteita tai toiveita, on ollut vaatetta, astioita,
koruja, kirjoja. Aina sama juttu, hätäinen paketin aukaisu ja suun
tiukkeneminen ja melkein kuuluva tuhahdus. Loppuillasta esittelee
ylpeänä naapurilta tai tutulta saamaansa
viinipulloa/käsipyyhettä/aarikan kuusenkoristetta/hajustettua
kynttilää, että NÄIN hienon sain siltä ja siltä, kyllä se aina
viitsii...
Yllätäen lapset suuntasivat heti eteiseen, kun vihjasin, että
voitaisiin lähteä kotiin, eivät edes avanneet kaikkia lahjojaan (niitä
oli tosiaan 2-3 lasta kohden, ei mitenkään ylenpalttisesti).
Lapset kyllä iloitsivat jokaisesta lahjastaan, ja siitä ilosta saa hyvän mielen itsellekin.
(Anoppila onkin sitte toinen ääripää, kehuvat suureen ääneen jokaikistä
lahjaa ja tuijottavat ringissä lahjanaukaisijaparkaa, että mitä sieltä
tulee - vaikka ovat itse ne hankkineet... Siellä ongelmana on
ylenpalttisuus, mutta järki ei siinä touhussa ole mukana. Mitä ihmettä
meidän lapsilauma tekee kymmenellä pehmolelulla per joulu?)
Vauvasta kukaan ei sanonut sanaakaan.
tiistai, 25. joulukuu 2007
Kommentit