Tänään oli rakenneultra. Näin koko yön painajaisia, milloinmitäkin. Mies oli muuttanut mitään ilmoittamatta Tervakoskelle kerrostaloon (onko siellä sellaisia?) ja yhdessä unessa painelin mahaa paniikissa saadakseni vauvan potkimaan (alkoi unessa sitten potkia, mikä helpotus).

Minua tervehdittiin kuin vanhaa tuttua. Tällä kerralla hyllyssä oli jopa minun kansiotani paksumpi kansio, mutta ne kuuluvat yleensä niille, joilla on taustalla lapsettomuushoitoja tai joku vakava perussairaus. Enpä ehtinyt kuin luoda silmukat puikoille, kun tuttu kätilö jo kävi huikkaamassa ultraan.

Ultrattiinkin heti, kuulumiset vaihdettiin sitten sen jälkeen - asiat tärkeysjärjestykseen.

Raskausviikkoja 19+3 (ainakin äitiyspolin laskutavan mukaan). Voisin jo katsoa sopivan päivän sektiollekin, kun se tehdään rv38. Eli olen jo yli puolivälin!

Vauvalla oli kaikki kuten pitääkin, sydämensykkeen näin heti ja sen jälkeen olikin helpompi katsoa ultraa. Tämä on erilainen vauva kuin vanhemmat sisaruksensa, antaa kaikessa rauhassa mittailla ja tutkailla. Suloinen, muistuttaa sekä siskoaan että nuorinta isoveljeään.
Kuten ajattelinkin, istukka on tukevasti kohdun etuseinämässä. Estää tehokkaasti potkuja eikä ole siis pelkoa, että tuntisin liikkeitä kunnolla vileä vähään aikaan. Jossain vaiheessa veikailin marraskuun puoliväliä, mutta taitaapi mennä joulukuun alkuun...

Painoarvio tällä hetkellä 310g, pään läpimitta 45mm ja muutenkin mitat vastaavat arvioitua raskauden kestoa. Mies kommentoi, että onpas iso jo - meille varmaan tulee täytenä yllätyksenä vauvan syntymä, jos joskus siihen asti päästään. Nyt jo? Kun aktiivisesti on ajattelematta asiaa, niin eipä sitten pysy perässä...

Olisi tehnyt mieli mennä shoppaileman jotain kivaa pientä lahjukseksi hyvin menneestä ultrasta, mutta eipä ollut aikaa. Pari asiakastapaamista ja jatkuvaa puhelimen soimista... Kumma juttu kun kukaan muu ei ole paikalla perjantaina kolmen jälkeen.