Tänään oli rakenneultra. Näin koko yön painajaisia, milloinmitäkin.
Mies oli muuttanut mitään ilmoittamatta Tervakoskelle kerrostaloon
(onko siellä sellaisia?) ja yhdessä unessa painelin mahaa paniikissa
saadakseni vauvan potkimaan (alkoi unessa sitten potkia, mikä helpotus).
Minua tervehdittiin kuin vanhaa tuttua. Tällä kerralla hyllyssä oli
jopa minun kansiotani paksumpi kansio, mutta ne kuuluvat yleensä
niille, joilla on taustalla lapsettomuushoitoja tai joku vakava
perussairaus. Enpä ehtinyt kuin luoda silmukat puikoille, kun tuttu
kätilö jo kävi huikkaamassa ultraan.
Ultrattiinkin heti, kuulumiset vaihdettiin sitten sen jälkeen - asiat tärkeysjärjestykseen.
Raskausviikkoja 19+3 (ainakin äitiyspolin laskutavan mukaan). Voisin jo
katsoa sopivan päivän sektiollekin, kun se tehdään rv38. Eli olen jo
yli puolivälin!
Vauvalla oli kaikki kuten pitääkin, sydämensykkeen näin heti ja sen
jälkeen olikin helpompi katsoa ultraa. Tämä on erilainen vauva kuin
vanhemmat sisaruksensa, antaa kaikessa rauhassa mittailla ja tutkailla.
Suloinen, muistuttaa sekä siskoaan että nuorinta isoveljeään.
Kuten ajattelinkin, istukka on tukevasti kohdun etuseinämässä. Estää
tehokkaasti potkuja eikä ole siis pelkoa, että tuntisin liikkeitä
kunnolla vileä vähään aikaan. Jossain vaiheessa veikailin marraskuun
puoliväliä, mutta taitaapi mennä joulukuun alkuun...
Painoarvio tällä hetkellä 310g, pään läpimitta 45mm ja muutenkin mitat
vastaavat arvioitua raskauden kestoa. Mies kommentoi, että onpas iso jo
- meille varmaan tulee täytenä yllätyksenä vauvan syntymä, jos joskus
siihen asti päästään. Nyt jo? Kun aktiivisesti on ajattelematta asiaa,
niin eipä sitten pysy perässä...
Olisi tehnyt mieli mennä shoppaileman jotain kivaa pientä lahjukseksi
hyvin menneestä ultrasta, mutta eipä ollut aikaa. Pari
asiakastapaamista ja jatkuvaa puhelimen soimista... Kumma juttu kun
kukaan muu ei ole paikalla perjantaina kolmen jälkeen.
perjantai, 9. marraskuu 2007
Kommentit