Täsä raskaudessa on hyviä ja huonoja puolia. Plussaa on lapsi. Se on AINA hyvä ja tärkeä asia, eikä sitä kyseenalaisteta tässä perheessä (ja tämä ei ole minun mielipiteeni vaan yhteinen).
Vauvat, MEIDÄN vauvamme, ovat ihania, suloisia, helppoja tapauksia. Meidän perheeseen mahtuisi lisääkin.

Negatiivisena puolena tulee ensimmäisenä taaperon imetys. Kuinka käy, kun tissipoika ei saakaan enää maitoa? Unohtuuko koko homma ennenkuin maito nousee uudestaan? No, taapero on jo kuitenkin aika iso, saattaa muistaa paljonkin, mitä aikuinen luulisi hänen unohtavan tuosta vaan.

Tilanahtaus, tai oikeastaan tilanpuute on seuraava. Ehkä on pahimmanlaatuista tautologiaa toitottaa sitä joka ikisessä kappaleesa, mutta kun se on niin konkreettista, tällä hetkellä reidessä komeilee iso mustelma (jonka sain, kun menin pesuhuoneeseen, oviaukossa on jakkara ulkovaatteiden lepuuttamista varten, ulkoeteistä ei varsinaisesti ole) ja varvas on ruvella, kun menin ulko-ovesta ulos - siinä on tuuletin, koska pakko on saada ilmaa vaihtumaan, eikä tässä talossa ole niin paljon ikkunoita, että saisi edes ristivetoa aikaiseksi!

Taloudellinen tilanne on hyvä, eikä se enää muuksi muutu, vaikka lapsia lisää tulisikin. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi laajentaa. Pitäisi olla varaa sekä rakennustyöhön että tilapäisasumukseen. Muuta nyt tällaista beduiinileiriä mihinkään kaupungin vuokrakämppään saati sitten sukulaisten nurkkiin - ei vaan onnistu, ei. Pitäisi myös ajatella koulua, asumus ei saisi sijaita liian kaukana nykyisestä koulusta eikä nykyisistä hoitopaikoistakaan - lapsethan ovat hajasijoitettuna nyt kolmeen paikkaan.

Miehen toive jäädä hoitovapaalle on ehkä hyvä asia, tai huono. Taapero ansaitsisi isän kanssaan kotiin joksikin aikaa - mutta se merkitsisi hoitopaikan menetystä ja nykyinen hoitopaikka on ihanteellinen niin sijainnin kuin lapsiryhmän puolestakin meidän taaperolle. Toisaalta, jos kaikki menisi hyvin, niin nyt hän voisikin jäädä talvella hoitovapaalle ennen äitiyslomani alkua, ja ei olisi murhetta taaperon hoitopaikasta.

Töiden suhteen tilanne on mielenkiintoinen. Olen seitsemässä vuodessa (esikoisen syntymän jälkeen siis) saanut vakituisen työpaikan (olin vanhempainlomalla saadessani työsopimuksen käteeni), saanut esimiestehtäviä ja palkankorotuksenkin ihan tässä hetki sitten -  ja ollut äitiyslomalla jo kolme kertaa. Minun pitäisi kantaa vastuu yksiköstä ja yksilöistä - ja tässä sitä löydän itseni haaveilemasta kotiäidin elämästä seuraavat pari vuotta. Ainakin. Mutta kun mieskin haluaa jäädä kotiin. Siinäpä sitten tapeltaisiin, että kumpi saa jäädä ja käyttääkö mies VAIN pappamånad'iin oikeuttavat vanhempainlomapäivät vai saako hän nauttia koti-isyydestä pitkään. Mutta kun mieskin sai juuri nimityksen yksikönvetäjäksi ja on kiinnittänyt itsensä vielä tiukasti projektiin, joka vaatii häntä olemaan läsnä/konsultoijana seuraavat vuodet. Niin aina.

Mutta kaikkiaan, tämä raskaus on plussaa.