Täsä raskaudessa on hyviä ja huonoja puolia. Plussaa on lapsi. Se on
AINA hyvä ja tärkeä asia, eikä sitä kyseenalaisteta tässä perheessä (ja
tämä ei ole minun mielipiteeni vaan yhteinen).
Vauvat, MEIDÄN vauvamme, ovat ihania, suloisia, helppoja tapauksia. Meidän perheeseen mahtuisi lisääkin.
Negatiivisena puolena tulee ensimmäisenä taaperon imetys. Kuinka käy,
kun tissipoika ei saakaan enää maitoa? Unohtuuko koko homma ennenkuin
maito nousee uudestaan? No, taapero on jo kuitenkin aika iso, saattaa
muistaa paljonkin, mitä aikuinen luulisi hänen unohtavan tuosta vaan.
Tilanahtaus, tai oikeastaan tilanpuute on seuraava. Ehkä on
pahimmanlaatuista tautologiaa toitottaa sitä joka ikisessä kappaleesa,
mutta kun se on niin konkreettista, tällä hetkellä reidessä komeilee
iso mustelma (jonka sain, kun menin pesuhuoneeseen, oviaukossa on
jakkara ulkovaatteiden lepuuttamista varten, ulkoeteistä ei
varsinaisesti ole) ja varvas on ruvella, kun menin ulko-ovesta ulos -
siinä on tuuletin, koska pakko on saada ilmaa vaihtumaan, eikä tässä
talossa ole niin paljon ikkunoita, että saisi edes ristivetoa
aikaiseksi!
Taloudellinen tilanne on hyvä, eikä se enää muuksi muutu, vaikka lapsia
lisää tulisikin. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi
laajentaa. Pitäisi olla varaa sekä rakennustyöhön että
tilapäisasumukseen. Muuta nyt tällaista beduiinileiriä mihinkään
kaupungin vuokrakämppään saati sitten sukulaisten nurkkiin - ei vaan
onnistu, ei. Pitäisi myös ajatella koulua, asumus ei saisi sijaita
liian kaukana nykyisestä koulusta eikä nykyisistä hoitopaikoistakaan -
lapsethan ovat hajasijoitettuna nyt kolmeen paikkaan.
Miehen toive jäädä hoitovapaalle on ehkä hyvä asia, tai huono. Taapero
ansaitsisi isän kanssaan kotiin joksikin aikaa - mutta se merkitsisi
hoitopaikan menetystä ja nykyinen hoitopaikka on ihanteellinen niin
sijainnin kuin lapsiryhmän puolestakin meidän taaperolle. Toisaalta,
jos kaikki menisi hyvin, niin nyt hän voisikin jäädä talvella
hoitovapaalle ennen äitiyslomani alkua, ja ei olisi murhetta taaperon
hoitopaikasta.
Töiden suhteen tilanne on mielenkiintoinen. Olen seitsemässä vuodessa
(esikoisen syntymän jälkeen siis) saanut vakituisen työpaikan (olin
vanhempainlomalla saadessani työsopimuksen käteeni), saanut
esimiestehtäviä ja palkankorotuksenkin ihan tässä hetki sitten -
ja ollut äitiyslomalla jo kolme kertaa. Minun pitäisi kantaa vastuu
yksiköstä ja yksilöistä - ja tässä sitä löydän itseni haaveilemasta
kotiäidin elämästä seuraavat pari vuotta. Ainakin. Mutta kun mieskin
haluaa jäädä kotiin. Siinäpä sitten tapeltaisiin, että kumpi saa jäädä
ja käyttääkö mies VAIN pappamånad'iin oikeuttavat vanhempainlomapäivät
vai saako hän nauttia koti-isyydestä pitkään. Mutta kun mieskin sai
juuri nimityksen yksikönvetäjäksi ja on kiinnittänyt itsensä vielä
tiukasti projektiin, joka vaatii häntä olemaan läsnä/konsultoijana
seuraavat vuodet. Niin aina.
Mutta kaikkiaan, tämä raskaus on plussaa.
perjantai, 17. elokuu 2007
Kommentit