Niin isoimmat lapset siivoaisivat nyt kiltisti leikkihuonetta ja minä
imuroisin posket punaisina muuta huushollia. Vielä lattioiden pesu ja
olisi niiiiin puhdasta. Ja pah.
Olen saanut aikaiseksi epämääräisen hahmotelman joululahjalistasta
päässäni, kummilapsille ja sukulaislapsille lähinnä, ja anopille.
Tuokin työ vaati tunnin intensiivisen hetken sohvalla kanavilla
surffaten. Ahkera ja aikaansaava olisi jo nuokin keksinyt elokuun
puolella, sillä välin kun vaihtaisi kesäkukat syyskukkiin ja
lannoittaisi pihan syyslannoitteella. Mikä muuten jäi tänäkin vuonna
tekemättä.
Ruokaa ajattelin myös tehdä, onhan se näin viikonloppuisin vähän
pakkokin. Lihaa - pakko saada LIHAA. Hb oli eilen 110, lepopulssi sata
ja verenpaineet 100/60. Joka raskaudessa alkaa aikaisemmin ja
aikaisemmin menemään nämä arvot nurinkurin. Terveydenhoitaja totesi
mittaillessaan, että ihan hyviähän nämä ovat - sinulle. Rautakuuri on
varmaan pakko aloittaa jossain vaiheessa, kovin paljoa alle sadan ei
auttaisi antaa hemoglobiinin laskea. Sektiossa kun verta voi mennä
litratolkulla, niin olisi hyvä, jos olisi edes vähän omia punasoluja
suonissa, ettei pelkällä lainaverellä kulkisi.
Rautakuuri ei vaan oikein innosta, Kräuterblutsaft närästää jo pelkkänä
nimenä (ja haju saa sapen maistumaan kurkussa). En ole koskaan kyennyt
nielemään koko muutaman millin annosta. Tavalliset rautavalmisteet
taas... No, ripulissa ei imeytydy ja ummetuksellä oma olo muuttuu niin
hirveäksi, ettei pysty mitään tekemään eikä missään olemaan, eikä
ainakaan syömään mitään - ja sitten kaikki muutkin arvot alkavat
heitellä. Veritankkaukseen, sitähän on jo ehdotettu edellisessä
raskaudessa.
Närästys on tuttu vieras, kaveri oikeastaan. Sen kanssa tulee toimeen,
kunhan ei suotta yllytä. Kauraleipä maksamakkaralla on pannassa, jo
plekkä ajatus korventaa kitalakea. (Ruokatorvesta ei kannata puhua,
koska se on ärtynyt jo koo ajan, ei vaan kestä mahanesteiden
seilaamista edestakaisin). Täytyy kai ryhtyä taas juomaan piimää,
vaikken edes pidä siitä. Se on takuuvarmakonsti saada rauhalliset
yöunet.
Tai siis... Nuorimmainen heräsi viime yönä klo 4.48 ja 8.48 kyllästyin
repimiseen ja puremiseen ja nousin ylös neitin ja nuorimmaisen kanssa.
Ja kun kaikki yöt menevät samaan tahtiin, ei ihme, etten pysy hereillä
edes Tampereelta Lempäälään. Täytyy ruveta pysähtymään joka päivä
Ideaparkissa...
Mies on muuten tuntenut vauvan liikkeitä paljon kauemmin kuin minä, on
öisin salaa koitellut mahaa. Päiväsaikaan kun ei uskalla edes ajatella
sellaisia, niin unettomina tunteina sitten painajaiset joka tapauksessa
vyöryvät yli, niin uskaltaa sitten ajaella vauvaakin. Tytölle on jo
nimi, pojalle ei ole keksitty. Luulen, että tytön nimi riittää.
lauantai, 24. marraskuu 2007
Kommentit