Niin isoimmat lapset siivoaisivat nyt kiltisti leikkihuonetta ja minä imuroisin posket punaisina muuta huushollia. Vielä lattioiden pesu ja olisi niiiiin puhdasta. Ja pah.

Olen saanut aikaiseksi epämääräisen hahmotelman joululahjalistasta päässäni, kummilapsille ja sukulaislapsille lähinnä, ja anopille. Tuokin työ vaati tunnin intensiivisen hetken sohvalla kanavilla surffaten. Ahkera ja aikaansaava olisi jo nuokin keksinyt elokuun puolella, sillä välin kun vaihtaisi kesäkukat syyskukkiin ja lannoittaisi pihan syyslannoitteella. Mikä muuten jäi tänäkin vuonna tekemättä.

Ruokaa ajattelin myös tehdä, onhan se näin viikonloppuisin vähän pakkokin. Lihaa - pakko saada LIHAA. Hb oli eilen 110, lepopulssi sata ja verenpaineet 100/60. Joka raskaudessa alkaa aikaisemmin ja aikaisemmin menemään nämä arvot nurinkurin. Terveydenhoitaja totesi mittaillessaan, että ihan hyviähän nämä ovat - sinulle. Rautakuuri on varmaan pakko aloittaa jossain vaiheessa, kovin paljoa alle sadan ei auttaisi antaa hemoglobiinin laskea. Sektiossa kun verta voi mennä litratolkulla, niin olisi hyvä, jos olisi edes vähän omia punasoluja suonissa, ettei pelkällä lainaverellä kulkisi.

Rautakuuri ei vaan oikein innosta, Kräuterblutsaft närästää jo pelkkänä nimenä (ja haju saa sapen maistumaan kurkussa). En ole koskaan kyennyt nielemään koko muutaman millin annosta. Tavalliset rautavalmisteet taas... No, ripulissa ei imeytydy ja ummetuksellä oma olo muuttuu niin hirveäksi, ettei pysty mitään tekemään eikä missään olemaan, eikä ainakaan syömään mitään - ja sitten kaikki muutkin arvot alkavat heitellä. Veritankkaukseen, sitähän on jo ehdotettu edellisessä raskaudessa.

Närästys on tuttu vieras, kaveri oikeastaan. Sen kanssa tulee toimeen, kunhan ei suotta yllytä. Kauraleipä maksamakkaralla on pannassa, jo plekkä ajatus korventaa kitalakea. (Ruokatorvesta ei kannata puhua, koska se on ärtynyt jo koo ajan, ei vaan kestä mahanesteiden seilaamista edestakaisin). Täytyy kai ryhtyä taas juomaan piimää, vaikken edes pidä siitä. Se on takuuvarmakonsti saada rauhalliset yöunet.

Tai siis... Nuorimmainen heräsi viime yönä klo 4.48 ja 8.48 kyllästyin repimiseen ja puremiseen ja nousin ylös neitin ja nuorimmaisen kanssa. Ja kun kaikki yöt menevät samaan tahtiin, ei ihme, etten pysy hereillä edes Tampereelta Lempäälään. Täytyy ruveta pysähtymään joka päivä Ideaparkissa...

Mies on muuten tuntenut vauvan liikkeitä paljon kauemmin kuin minä, on öisin salaa koitellut mahaa. Päiväsaikaan kun ei uskalla edes ajatella sellaisia, niin unettomina tunteina sitten painajaiset joka tapauksessa vyöryvät yli, niin uskaltaa sitten ajaella vauvaakin. Tytölle on jo nimi, pojalle ei ole keksitty. Luulen, että tytön nimi riittää.