Kiitos onnittelijoille! Ette kuulkaa usko, kuinka ihana vauva on (no, Kukka ehkä?)! Lovileuka, suppusuu, pikkuinen oravanpoikanen (taitaa tulla varsinainen hurmuri vanhempana, jos on vanhoihin merkkeihin uskominen). Iskäkin kanniskelee äitiltä salaa ja vaihtaa vaippoja ilman kiukuttelua.

Mahavaivat ovat jo unohtuneet, kun ollaan oltu yli kaksi vuorokautta omilla maidoilla suoraan alkulähteeltä. Sairaalayönä oli painokin pudonnut, kun ei halunnut pullosta imeä, nyt ollaankin sitten tankattu. Läheisyyttä ja maitoa, molempia. Pullomaitojen jälkeen meni vuorokauden verran, että pahimmat mahankipristykset helpottivat, ja nyt kahden vrk:n päästä kakka alkaa näyttää normaalilta (kirjoitan vain itselleni muistiin näitä juttuja, jos seuraavalla kerralla muistaisi, ainakin sen, että kyllä se vauvan masukin toipuu äkkiä, jos äkkiä reagoikin).

Äidin mahanahka on vähän kärsinyt, parin niitin kohdalta haavaa oli niitattu umpeen niin, että haava oli jäänyt ihopoimun sisään (haavahan tehtiin poimuun juuri mahan alle, ja se mahahan oli valtava vielä niittausvaiheessakin, kun kohtu ei ollut vielä supistunut yhtään). Siinä kohdassa on tulehduksenalkua, mies on leikkinyt sairaanhoitajaa ja lääkinnyt ja peitellyt haavaa. Eli hoitelen tuota suihkuttelemalla (minimi 5 min. lämpimässä suihkussa aamuin illoin, useammin olisi parempi mutta kun ei oikein tahdo ehtiä/jaksaa) ja suihkun ja kuivauksen jälkeen laitetaan harsotaitos päälle haavateipillä, että pysyy puhtaana. Eiköhän se tuosta, kun ei kuitenkaan punoita siitä ympäriltä edes.

Paras ystävä öisin on taas tuttu lypsykone. Vauva tykkää nukkua öisin, mutta mun rintani  nyt eivät sitä tajua, ja maitoa pukkaa läpi yön samaa tahtia kuin päivälläkin. Toiseksi nuorinkaan ei jaksa imeä kuin kerran yössä, joten apua on pakko hakea pumpusta.

Isosisarukset ovat olleet ihastuksissaan vauvasta, nimikin on hyväksyty pienen nikottelun jälkeen. Toiseksi nuorin käyttää sitä jo sujuvasti. Kaksi vanhinta ovatkin kuumeessa, esikoinen erityisesti on ihan sippi. Epäilen stressireaktiota, poika kuitenkin pelkäsi ja jännitti vauvan syntymää niin paljon, että kun vauva tuli lopullisesti kotiin, niin vastareaktiona nousi sitten kuume.

Tavallaan on sääli, etten uskaltanut raskausaikana haaveilla ja toteuttaa kaikkea, mitä tarvitsisi. Nyt on edessä vaippojen ompelua (vaatii vielä hetken, ennenkuin pystyn tuohon, haava on sen verran arka, ettei ompelu pitkiä aikoja onnistu kerrallaan), trikoisen kantoliinan ompelu (sen pystyn tekemään, tarkoitus jo tänään kun kaivoin kankaan keskelle ruokapöytää - ennen ei syödä ennenkuin tuo on valmis!), kestositeitä (niitä tarvitsee lisää joka tapauksessa, mutta onneksi olemassaolevillakin pärjää). Ruokaakin pitäisi tehdä (mutta sen liinan jälkeen vasta), lypsyvehkeet keittää ja pestä, jostain pitäisi etsiä iso tuttipullo pumppausta varten... Ja neitin kanssa pitäisi leipoa, tyttö on siitä haaveillut jo pitkän aikaa.