Kiitos onnittelijoille! Ette kuulkaa usko, kuinka ihana vauva on (no,
Kukka ehkä?)! Lovileuka, suppusuu, pikkuinen oravanpoikanen (taitaa
tulla varsinainen hurmuri vanhempana, jos on vanhoihin merkkeihin
uskominen). Iskäkin kanniskelee äitiltä salaa ja vaihtaa vaippoja ilman
kiukuttelua.
Mahavaivat ovat jo unohtuneet, kun ollaan oltu yli kaksi vuorokautta
omilla maidoilla suoraan alkulähteeltä. Sairaalayönä oli painokin
pudonnut, kun ei halunnut pullosta imeä, nyt ollaankin sitten tankattu.
Läheisyyttä ja maitoa, molempia. Pullomaitojen jälkeen meni vuorokauden
verran, että pahimmat mahankipristykset helpottivat, ja nyt kahden
vrk:n päästä kakka alkaa näyttää normaalilta (kirjoitan vain itselleni
muistiin näitä juttuja, jos seuraavalla kerralla muistaisi, ainakin
sen, että kyllä se vauvan masukin toipuu äkkiä, jos äkkiä reagoikin).
Äidin mahanahka on vähän kärsinyt, parin niitin kohdalta haavaa oli
niitattu umpeen niin, että haava oli jäänyt ihopoimun sisään (haavahan
tehtiin poimuun juuri mahan alle, ja se mahahan oli valtava vielä
niittausvaiheessakin, kun kohtu ei ollut vielä supistunut yhtään).
Siinä kohdassa on tulehduksenalkua, mies on leikkinyt sairaanhoitajaa
ja lääkinnyt ja peitellyt haavaa. Eli hoitelen tuota suihkuttelemalla
(minimi 5 min. lämpimässä suihkussa aamuin illoin, useammin olisi
parempi mutta kun ei oikein tahdo ehtiä/jaksaa) ja suihkun ja
kuivauksen jälkeen laitetaan harsotaitos päälle haavateipillä, että
pysyy puhtaana. Eiköhän se tuosta, kun ei kuitenkaan punoita siitä
ympäriltä edes.
Paras ystävä öisin on taas tuttu lypsykone. Vauva tykkää nukkua öisin,
mutta mun rintani nyt eivät sitä tajua, ja maitoa pukkaa läpi yön
samaa tahtia kuin päivälläkin. Toiseksi nuorinkaan ei jaksa imeä kuin
kerran yössä, joten apua on pakko hakea pumpusta.
Isosisarukset ovat olleet ihastuksissaan vauvasta, nimikin on hyväksyty
pienen nikottelun jälkeen. Toiseksi nuorin käyttää sitä jo sujuvasti.
Kaksi vanhinta ovatkin kuumeessa, esikoinen erityisesti on ihan sippi.
Epäilen stressireaktiota, poika kuitenkin pelkäsi ja jännitti vauvan
syntymää niin paljon, että kun vauva tuli lopullisesti kotiin, niin
vastareaktiona nousi sitten kuume.
Tavallaan on sääli, etten uskaltanut raskausaikana haaveilla ja
toteuttaa kaikkea, mitä tarvitsisi. Nyt on edessä vaippojen ompelua
(vaatii vielä hetken, ennenkuin pystyn tuohon, haava on sen verran
arka, ettei ompelu pitkiä aikoja onnistu kerrallaan), trikoisen
kantoliinan ompelu (sen pystyn tekemään, tarkoitus jo tänään kun
kaivoin kankaan keskelle ruokapöytää - ennen ei syödä ennenkuin tuo on
valmis!), kestositeitä (niitä tarvitsee lisää joka tapauksessa, mutta
onneksi olemassaolevillakin pärjää). Ruokaakin pitäisi tehdä (mutta sen
liinan jälkeen vasta), lypsyvehkeet keittää ja pestä, jostain pitäisi
etsiä iso tuttipullo pumppausta varten... Ja neitin kanssa pitäisi
leipoa, tyttö on siitä haaveillut jo pitkän aikaa.
lauantai, 22. maaliskuu 2008
Kommentit