Tänään hakiessani esikoista koulusta opettaja pysäytti minut ja alkoi
puhua. Ensin silmänlumeeksi esikoisen asioista, mutta pian hän pääsi
itse asiaan. Sukulaistytön keskosena syntynyt vauva oli kuollut
(suolistonekroosiin, puheista päättelin). En tiedä, etsikö hän lohtua,
neuvoa vai vain kuuntelijaa, mutta kuuntelin sujuvasti ja myötäilin
puhetta. Keskosista en tiedä mitään, tai tiedän ja tiedän, mutta
omakohtaista kokemusta ei ole. Nelikiloisia lapsia kun ei ole tapana
keskosiksi tituleerata...
Neuvoin sen mitä pystyin, Käpyyn pyysin ottamaan yhteyttä.
Ennenaikaista lasta meillä ei vielä olekaan, ja meidän tapauksessamme
hoitava sairaala olisi se, jossa on Suomen korkeimmat keskosten
kuolleisuusluvut. No, nuorimman kyllä hoitivat ihan mallikelpoisesti.
tiistai, 21. elokuu 2007
Kommentit