Tänään hakiessani esikoista koulusta opettaja pysäytti minut ja alkoi puhua. Ensin silmänlumeeksi esikoisen asioista, mutta pian hän pääsi itse asiaan. Sukulaistytön keskosena syntynyt vauva oli kuollut (suolistonekroosiin, puheista päättelin). En tiedä, etsikö hän lohtua, neuvoa vai vain kuuntelijaa, mutta kuuntelin sujuvasti ja myötäilin puhetta. Keskosista en tiedä mitään, tai tiedän ja tiedän, mutta omakohtaista kokemusta ei ole. Nelikiloisia lapsia kun ei ole tapana keskosiksi tituleerata...
Neuvoin sen mitä pystyin, Käpyyn pyysin ottamaan yhteyttä.

Ennenaikaista lasta meillä ei vielä olekaan, ja meidän tapauksessamme hoitava sairaala olisi se, jossa on Suomen korkeimmat keskosten kuolleisuusluvut. No, nuorimman kyllä hoitivat ihan mallikelpoisesti.