Niinhän siinä kävi, että eilisen laabrareissun päätteeksi pikkuinen
pääsi valohoitoon. Olikin tyytyväinen siellä lampun alla kelliessään,
mokoma. Otti kai takaisin univelkoja, joita on joulusta asti äiti
kerryttänyt tökkimällä ja tönimällä.
Tänä aamuna poika pääsi kotilomalle, nyt seurataan, mitä
bilirubiiniarvoille tapahtuu ilman valohoitoa. Arvot olivat mukavasti
laskeneet, mutta voi olla, ettei oravanpoikasen maksa vielä itsekseen
bilejä hajoita, vaan tarvitsee apua.
Nyt meillä on taas vuorokausi aikaa tankata vauvaa (tissimaidolla
suoraan tissistä, eipä paljon suostunut pullosta juomaan) ja koko
perhettä (vauvan läheisyydellä).
QTc-aika ei enää uudessa EKG-käyrässä näyttänyt yhtään pahalta,
varmuuden vuoksi vielä juhannuksen alla käydään uudestaan käyrällä.
Tuntuu niin mukavan normaalilta, pyykit pursuavat yli pyykkikorista,
tiskivuori uhkaa kaatua ja lapset ruinaavat ruokaa. Sain niitit pois
mahasta, haava on ihan siisti, mitä nyt yhdessä kohtaa vähän repsottaa.
Saa mies toimia sairaanhoitajana ja parsia sitä haavateipillä pari
päivää. Oli niitit vähän vinossa yhdessä kohtaa, kun haava on ihan
poimussa mahan alla (sektion jälkeenhän maha oli vielä aika massiivisen
kokoinen) ja kahdella lääkärillä oli tekemistä saada niitattua haava
kiinni. Mutta mitään tulehdusta ei ole eikö haava kipuile enää. Tänään
vähän kirvelee tietysti, kuten aina niittien poiston jälkeen, mutta
tämä on pientä siihen mitä tikkien kanssa oli.
Vauvalla on mahavaivoja, pulloruokinnan ja vieraan äidinmaidon vuoksi.
Omalla maidolla puruja ei ole ollut. Noo, kyllä tämä tästä, kunhan
saadaan bilit kuriin.
torstai, 20. maaliskuu 2008
Kommentit