Tänään oli taas yksi etappi. Niksaturvotusulta äitiyspolilla. Minulle
oli varattu lääkäriaikakin (se jäi epäselväksi viimeksi kun soittelin
aikaa), mutta lääkärit olivatkin koulutuksessa ja en voinut jäädä
odottelemaan ylimääräiseksi pariksi tunniksi (olin varautunut toki
siihen normaaliin pariin tuntiin, mutta nyt olisi ollut odotusaikaa
ehkä 4-5 tuntia).
Kätilö oli ihan kiva, sama on ollut ainakin viimeisessä raskaudessa
tekemässä ultraa (kun ylilääkäri omakätisesti ei osannut käyttää
laitetta). Yllätyksekseni pääsin samantien sisään, ketään muuta ei
näkynyt olevan odottelmassakaan.
Tuolla äitiyspolilla on kaksi näyttöä, vanhempia varten ja ultraajaa
varten, ja tämä vauva päätti rauhoittaa äitin heti ekasta kuvasta, heti
kun ultrakeila näkyi näytöllä, alkoi pikkukäsi heilua. Sydän pumputti
pontevasti ja vauva oli tosi vilkkaalla päällä. Ja kummallisen
yhteistyöhaluinen, meidän lapset eivät yleensä ole olleet. Jopa minä
hellyin hymyilemään.
Pikkuinen on ihan samannäköinen kuin muutkin lapsemme. Söpö, suorastaan
nätti. Ja niin pieni, tai oikeastaan hurjan iso, pää-perämitta yli 70mm
ja pään läpimittakin 22mm.
Laskettu aika on edelleen aprillipäivänä, sain muutamia tosi kivoja
ultrakuviakin mukaani. Ei niitä tule kuitenkaan paljon katseltua,
täytyy myöntää. Muta ovatpahan tallessa.
Niin se niskaturvotus, se olikin helppo mitata - olisin tällä kertaa
osannut itsekin mitata sen "oikein". 1,4mm ja 1,2mm, vähän eri
kuvakulmasta tulee eri tulos. Missään tapauksessa ei lähelläkään yli
2mm mittaa.
maanantai, 24. syyskuu 2007
Kommentit