Tänään oli taas yksi etappi. Niksaturvotusulta äitiyspolilla. Minulle oli varattu lääkäriaikakin (se jäi epäselväksi viimeksi kun soittelin aikaa), mutta lääkärit olivatkin koulutuksessa ja en voinut jäädä odottelemaan ylimääräiseksi pariksi tunniksi (olin varautunut toki siihen normaaliin pariin tuntiin, mutta nyt olisi ollut odotusaikaa ehkä 4-5 tuntia).

Kätilö oli ihan kiva, sama on ollut ainakin viimeisessä raskaudessa tekemässä ultraa (kun ylilääkäri omakätisesti ei osannut käyttää laitetta). Yllätyksekseni pääsin samantien sisään, ketään muuta ei näkynyt olevan odottelmassakaan.

Tuolla äitiyspolilla on kaksi näyttöä, vanhempia varten ja ultraajaa varten, ja tämä vauva päätti rauhoittaa äitin heti ekasta kuvasta, heti kun ultrakeila näkyi näytöllä, alkoi pikkukäsi heilua. Sydän pumputti pontevasti ja vauva oli tosi vilkkaalla päällä. Ja kummallisen yhteistyöhaluinen, meidän lapset eivät yleensä ole olleet. Jopa minä hellyin hymyilemään.

Pikkuinen on ihan samannäköinen kuin muutkin lapsemme. Söpö, suorastaan nätti. Ja niin pieni, tai oikeastaan hurjan iso, pää-perämitta yli 70mm ja pään läpimittakin 22mm.

Laskettu aika on edelleen aprillipäivänä, sain muutamia tosi kivoja ultrakuviakin mukaani. Ei niitä tule kuitenkaan paljon katseltua, täytyy myöntää. Muta ovatpahan tallessa.

Niin se niskaturvotus, se olikin helppo mitata - olisin tällä kertaa osannut itsekin mitata sen "oikein". 1,4mm ja 1,2mm, vähän eri kuvakulmasta tulee eri tulos. Missään tapauksessa ei lähelläkään yli 2mm mittaa.