Täkäläisittäin tulikin pitkä viikonloppu tästä Itsenäisyyspäivän viikosta. Meillä ei onneksi ole kunnan vesijohtoa eikä siitä aiheutuvia ongelmia. Siis hyvänen aika, PUP joutui kaatamaan 100 000 pullollista olutta pois. Paljonkohan Saarioinen saa heittää sapuskaa mäkeen, kun ensimmäiset nokialaiset työntekijät sairastuvat Noro-virukseen? Elintarviketehtaana olisin jo antanut palkallisen karanteeniloman noille työntekijöille... Teki pahaa katsoa huoneellista imeväisikäisiä TAYSsissa nesteytyksessä.

On ollut jotenkin rankka viikko. Ehkä se johtuu sokerirasitustestistä, jossa kävin vihdoin ja viimein. Naapurin rouva (tai entinen, kun muutti miehensä kuoltua keskustaan) oli labrahoitajana ja otti kyllä tosi nätisti verinäytteet, yhteensä viisi putkellista ja sormenpäästäkin vielä alkunäytteen. On kuulemma raja-arvot nousseet sitten viime kerran, eivätkä ole nykyiset (sormenpäästä) mitattavat arvot enää vertailukelpoisia, kun ovat vaihtaneet liuskatyyppiä ja se antaa erilaisia tuloksia.
Vanhasta kokemuksesta tiesin ottaa jotain tekemistä, kudoin yhden aikuisen kokoisen sukan ajankulukseni. Jouduin pyytämään sovitusapua labraan tulleelta asiakkaalta, kun oma jalkani oli niin eri kokoinen sukan saajan jalkaan verrattuna.

Päivä sujui kuitenkin äärimmäisen huonosti, kun en saanut aamulla syödä aamupalaa. Asiakkailla oli hankalia ongelmia ja ketään ei saanut kiinni mistään. Päivän antihuipennus oli se, että hajotin lähikaupassa limupullon ja myyjä alkoi v***lla. En vain kertakaikkiaan ylettänyt toppatakissa ylähyllylle kunnolla ja pullo lipesi käsistäni :-(   Yritin purkaa harmistustani miehelle, mutta hänellä taas oli liian kiire kuuntelemaan juttujani. Olikin kiva sitten myrtyneenä pärjätä lasten kanssa kotona, onneksi eilen sentään olivat siedettävällä tuulella, päinvastoin kuin tänään.

Vauva on potkinut pontevasti edessä olevasta istukasta huolimatta. Esikoinenkin on vihdoin suostunut ajattelemaan vauvaa, mutta potkuja kuuntelemaan hänestä ei varmaan ole pitkään aikaan. Nuorimmainen taas ei vielä ymmärrä.

Tästä 3,5kk eteenpäin kuljenkin sitten äitiysvaatteissa, en enää mahdu lainkaan vanhoihin vaatteisiin. Maha on kasvanut viimeisen kolmen viikon aikana aivan käsittämättömän paljon, onneksi parin viikon päästä on tarkistusultra lapsiveden määrän tarkkailemiseksi. Pitäisi varmaan jo vapaaehtoisesti ennen sokerirasitustestin tuloksia ryhtyä dieetille, mutta kun ei sillä ole ennenkään ollut mitään vaikutusta. Pitäisi kai yrittää luopua kokonaan sokerista ja "vaaleista" hiilihydraateista, siitä on kai jotkut raskausdiabetespotilaat saaneet apua...

Taidan siirtyä sohvalle kuuntelemaan mahaani ja odottelemaan miestä töistä. Voisihan sitä nukkuakin, mutta eipä ole unta viime aikoina kertynyt muutenkaan.