Täkäläisittäin tulikin pitkä viikonloppu tästä Itsenäisyyspäivän
viikosta. Meillä ei onneksi ole kunnan vesijohtoa eikä siitä aiheutuvia
ongelmia. Siis hyvänen aika, PUP joutui kaatamaan 100 000 pullollista
olutta pois. Paljonkohan Saarioinen saa heittää sapuskaa mäkeen, kun
ensimmäiset nokialaiset työntekijät sairastuvat Noro-virukseen?
Elintarviketehtaana olisin jo antanut palkallisen karanteeniloman
noille työntekijöille... Teki pahaa katsoa huoneellista imeväisikäisiä
TAYSsissa nesteytyksessä.
On ollut jotenkin rankka viikko. Ehkä se johtuu sokerirasitustestistä,
jossa kävin vihdoin ja viimein. Naapurin rouva (tai entinen, kun muutti
miehensä kuoltua keskustaan) oli labrahoitajana ja otti kyllä tosi
nätisti verinäytteet, yhteensä viisi putkellista ja sormenpäästäkin
vielä alkunäytteen. On kuulemma raja-arvot nousseet sitten viime
kerran, eivätkä ole nykyiset (sormenpäästä) mitattavat arvot enää
vertailukelpoisia, kun ovat vaihtaneet liuskatyyppiä ja se antaa
erilaisia tuloksia.
Vanhasta kokemuksesta tiesin ottaa jotain tekemistä, kudoin yhden
aikuisen kokoisen sukan ajankulukseni. Jouduin pyytämään sovitusapua
labraan tulleelta asiakkaalta, kun oma jalkani oli niin eri kokoinen
sukan saajan jalkaan verrattuna.
Päivä sujui kuitenkin äärimmäisen huonosti, kun en saanut aamulla syödä
aamupalaa. Asiakkailla oli hankalia ongelmia ja ketään ei saanut kiinni
mistään. Päivän antihuipennus oli se, että hajotin lähikaupassa
limupullon ja myyjä alkoi v***lla. En vain kertakaikkiaan ylettänyt
toppatakissa ylähyllylle kunnolla ja pullo lipesi käsistäni
:-( Yritin purkaa harmistustani miehelle, mutta hänellä
taas oli liian kiire kuuntelemaan juttujani. Olikin kiva sitten
myrtyneenä pärjätä lasten kanssa kotona, onneksi eilen sentään olivat
siedettävällä tuulella, päinvastoin kuin tänään.
Vauva on potkinut pontevasti edessä olevasta istukasta huolimatta.
Esikoinenkin on vihdoin suostunut ajattelemaan vauvaa, mutta potkuja
kuuntelemaan hänestä ei varmaan ole pitkään aikaan. Nuorimmainen taas
ei vielä ymmärrä.
Tästä 3,5kk eteenpäin kuljenkin sitten äitiysvaatteissa, en enää mahdu
lainkaan vanhoihin vaatteisiin. Maha on kasvanut viimeisen kolmen
viikon aikana aivan käsittämättömän paljon, onneksi parin viikon päästä
on tarkistusultra lapsiveden määrän tarkkailemiseksi. Pitäisi varmaan
jo vapaaehtoisesti ennen sokerirasitustestin tuloksia ryhtyä dieetille,
mutta kun ei sillä ole ennenkään ollut mitään vaikutusta. Pitäisi kai
yrittää luopua kokonaan sokerista ja "vaaleista" hiilihydraateista,
siitä on kai jotkut raskausdiabetespotilaat saaneet apua...
Taidan siirtyä sohvalle kuuntelemaan mahaani ja odottelemaan miestä
töistä. Voisihan sitä nukkuakin, mutta eipä ole unta viime aikoina
kertynyt muutenkaan.
keskiviikko, 5. joulukuu 2007
Kommentit