Melkein jouduin jo osastolle odottelemaan. Lääkäri kuitenkin oli hyvin ymmärtäväinen, on hieman hankala sumplia sairaille lapsille yöhoitopaikkaa, kun mies on yövuorossa... Ei viitsisi käyttää pekkasia tähän hätään, niitä tarvitaan varmaan myöhemminkin.
Pikkuinen ei ole kovin pikkuinen, pulleat posket ja painoarvio 3,5kg.

Huomenna lapsivesipunktioon ja tyhjennykselle, polyhydramnioosi on sen verran vakavaa tällä kertaa. Ensi kerralla sitten vielä enemmän?

Kaksi viikkoa korkeintaan enää. Kaksi viikkoa...

Pitänee hakea vauvanvaatteet autotallista. Vaippoja? Kai noilla harsoilla pärjää ensimmäiset viikot, jos niitä tarvitaan. Jos mies jää yksin vauvaa hoitamaan, kertiksiähän hän kuitenkin käyttää.

Alan taas tajuta senkin, että voin kuolla itse verenhukkaan. Sairaalassa on kuulemma hyvät verivarastot, ja saan kunnon nestetankkauksen ennen sektiota, mutta silti pelottaa. Ylivenyttynyt kohtu kun ei viitsi lähteä supistumaan kasaan kovin nopeasti ja valtava istukka irrotessaan muodostaa suuren vuotopinnan. Kaikkeen on varauduttu, mutta... Moneen kertaan olen jaksanut muistuttaa, että tämän raskauden jälkeen emme halua vielä tehdä päätöstä siitä, tuleeko meille lsiää lapsia vai ei. Ja missään tapauksessa emme haluaisi, että se päätös tehtäisiin meidän puolestamme... Siksikin sektiota yritetään tehdä ennenkuin mitään tapahtuu.

Raskausdiabeteksen kanssa nyt olen sitten kiikunkaakun. Veriarvot ovat hyviä, mutta munuaiset päästävät sokeria runsaasti läpi ja sokerinsietokyky on heikentynyt selvästi. Arvot sahaavat tappiin ja liki nollaa. Täysillä betoniseinään.
No, opetellaan syömään vähemmän hiilihydraatteja. Lääkäri aloitti normaalisaarnan "pieniä aterioita säännöllisesti" mutta naurahti sitten kesken lauseen - -niin, et taida kovin isoja annoksia syödä, ja tuskin pidät kovin pitkiä ruokavälejäkään?

Saa nähdä, nukunko ensi yönä.