Melkein jouduin jo osastolle odottelemaan. Lääkäri kuitenkin oli hyvin
ymmärtäväinen, on hieman hankala sumplia sairaille lapsille
yöhoitopaikkaa, kun mies on yövuorossa... Ei viitsisi käyttää pekkasia
tähän hätään, niitä tarvitaan varmaan myöhemminkin.
Pikkuinen ei ole kovin pikkuinen, pulleat posket ja painoarvio 3,5kg.
Huomenna lapsivesipunktioon ja tyhjennykselle, polyhydramnioosi on sen
verran vakavaa tällä kertaa. Ensi kerralla sitten vielä enemmän?
Kaksi viikkoa korkeintaan enää. Kaksi viikkoa...
Pitänee hakea vauvanvaatteet autotallista. Vaippoja? Kai noilla
harsoilla pärjää ensimmäiset viikot, jos niitä tarvitaan. Jos mies jää
yksin vauvaa hoitamaan, kertiksiähän hän kuitenkin käyttää.
Alan taas tajuta senkin, että voin kuolla itse verenhukkaan.
Sairaalassa on kuulemma hyvät verivarastot, ja saan kunnon
nestetankkauksen ennen sektiota, mutta silti pelottaa. Ylivenyttynyt
kohtu kun ei viitsi lähteä supistumaan kasaan kovin nopeasti ja valtava
istukka irrotessaan muodostaa suuren vuotopinnan. Kaikkeen on
varauduttu, mutta... Moneen kertaan olen jaksanut muistuttaa, että
tämän raskauden jälkeen emme halua vielä tehdä päätöstä siitä, tuleeko
meille lsiää lapsia vai ei. Ja missään tapauksessa emme haluaisi, että
se päätös tehtäisiin meidän puolestamme... Siksikin sektiota yritetään
tehdä ennenkuin mitään tapahtuu.
Raskausdiabeteksen kanssa nyt olen sitten kiikunkaakun. Veriarvot ovat
hyviä, mutta munuaiset päästävät sokeria runsaasti läpi ja
sokerinsietokyky on heikentynyt selvästi. Arvot sahaavat tappiin ja
liki nollaa. Täysillä betoniseinään.
No, opetellaan syömään vähemmän hiilihydraatteja. Lääkäri aloitti
normaalisaarnan "pieniä aterioita säännöllisesti" mutta naurahti sitten
kesken lauseen - -niin, et taida kovin isoja annoksia syödä, ja tuskin
pidät kovin pitkiä ruokavälejäkään?
Saa nähdä, nukunko ensi yönä.
tiistai, 4. maaliskuu 2008
Kommentit