Ei puhelin soinut tänään. tai soi, mutta mies sieltä soitteli moneen kertaan. tarkistin moneen kertaan, että puhelin toimii...
No, punktion tuloksiahan luvattiin torstai-iltapäiväksi tai perjantaiksi (osa tuloksista ei kuulemma olisi valmiita kuin vasta perjantaina).

Hermostuttaa. Olen tehnyt kaikkea pientä, enkä saanut oikeastaan mitään aikaan. No, paperitöitä tuli tehytä, mutta en sakaan niitä huomenna eteenpäin. Maanantaiksi ehkä saan tehtyä enemmän, jos saan jonkun tiedon edes. Aloitin lasten koon sukat, 10 kerrosta. Jatkoin tytön liiviä, toinen olka päättelyä vailla. Kaivoin esiin bambulangan ja aloitin lisäimua kutomaan, kolme senttiä. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja aloin siivota huushollia. Tavarat ovat nyt kasoissa menossa mikä mihinkin, täytyisi saada lapset siivoamaan lasten huonetta, että saisin tuupattua nuo sinne kaappeihin. Keräsin langat valmiiksi nuorimmaisen villapaitaan, puikot ovat hukassa. Päättelin puolet langanpäistä yhdestä sukasta. Lajittelin keräyspaperit lehtipinkasta.

Huomenna täytyy maksaa laskut. Vaihtaa lakanat. Etsiä se laatikko, missä pienet vaatteet ovat. Syödä hermostuneesti kynnet kyynärpäitä myöden. Pitää vieläkin soittaa pari työpuhelua, pomo on taas kotimaan kamaralla Kauko-Idän reissun jälkeen.Täytyy laittaa eräälle tuttavalle jo kauan sitten lupaamani paketti valmiiksi. Naurettava lista, ja voimieni äärirajoilla. Mitähän entinen psykiatrini sanoisi?

Vauvalla on hikka. Hikan paikasta päätellen on poikkitilassa, tässä vesimäärässähän vauvan asento ei paljastu niin hyvin ulospäin kuin normaaliraskaudessa. Ehkä taas kääntyy perätilaan yöksi, en saa sitten senkään takia nukuttua. Vauvan pylly ja jalat ovat nivusissa enkä saa taivutettua jalkoja lainkaan ja jalat suorina saan vain suonenvetoja.

Mies kielsi hössöttämästä ja lietsomasta paniikkia. Tuli kaupasta kantaen selkä vääränä leirimuonaa, ruokaa, joka uppoaa lapsiin takuuvarmasti ja säilyy ainakin koko ensi viikon, mielellään pidempäänkin. Kuusi pötköä maksamakkaraa, kuusi paketillista metvurstia. Neljä kilon paketillista nakkeja, neljä pakettia pekonia (niitä oli jo ennestään kaapissa saman verran). Jättipaketti vaippoja (mies käyttää kestovaippoja vain kun muuta ei ole saatavilla, nyt halusi varmistaa saatavuuden). Käteistä rahaakin oli käynyt seinästä repimässä, että saan sairaalassa sitten törsätä.

Pelottaa niin että oksettaa. Minkä ihmeen takia? Sektio on ollut tiedossa siitä lähtien, kun tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Sektioajankohdan aikaistaminen rv39:stä oli meidän omakin toiveemme. Viime kerralla olisin vamraan kiljunut riemusta, jos lapsivesipunktio olisi tehty tässä vaiheessa ja sektio sovittu viikkoa aikaisemmaksi kuin mitä se tehtiin. Silloin lääkärien näkemyksen mukaan ei ollut mitään syytä tehdä sektiota aikaisemmin, janyt sitten niitä syitä onkin. No, ne syyt kyllä löytyvät noista aikaisemmista synnytyskertomuksista, että ei sis mikään omituinen kelkankäännös. Mutta kun itselläni oli sama mielipide jo viimeksi, ja silloin se ohitettiin hätäilynä ja höpinänä.

Olo on tukala. Maha roikkuu niin alhaalla, että se hankaloittaa kävelyä ylämäkeen ja rappusten nousua.  jalkaa ei kertakaikkiaan pysty nostamaan kuin pienen matkan, sitten tulee tönkkö vatsa vastaan. Huomaan, kuinka kovilla selkäni on kannatellessaan painavaa mahaa, etten kaatuisi nenälleni. Tänään tajusin, kuin epäluonnollisen asento minulla on, kun joudun väkisin kankeamaan itseäni taaksepäin, etten todellakin kaatuisi. Olenko vain normaalia heikommassa kunnossa vai mitä tämä on? Tukiliiviä tai tukivyötä on turha käyttää, koska sitten keuhkot painuvat lysyyn enkä saa henkeä, ja mahalaukku nousee kurkkuun ja saan hirveä närästyksen ja alan oksennella. Testasin.

Tänään on tullut myös pieniä huimauskohtauksia, silmissä on vilissyt. Se nyt vielä puuttuisi, että saisin migreenikohtauksen...
Ruoka ei maistu, koska oksettaa. Oksettaa koska pelottaa.

Mienhän saisin taiottua itseni uneen?