Ei puhelin soinut tänään. tai soi, mutta mies sieltä soitteli moneen kertaan. tarkistin moneen kertaan, että puhelin toimii...
No, punktion tuloksiahan luvattiin torstai-iltapäiväksi tai
perjantaiksi (osa tuloksista ei kuulemma olisi valmiita kuin vasta
perjantaina).
Hermostuttaa. Olen tehnyt kaikkea pientä, enkä saanut oikeastaan mitään
aikaan. No, paperitöitä tuli tehytä, mutta en sakaan niitä huomenna
eteenpäin. Maanantaiksi ehkä saan tehtyä enemmän, jos saan jonkun
tiedon edes. Aloitin lasten koon sukat, 10 kerrosta. Jatkoin tytön
liiviä, toinen olka päättelyä vailla. Kaivoin esiin bambulangan ja
aloitin lisäimua kutomaan, kolme senttiä. Pesin kaksi koneellista
pyykkiä ja aloin siivota huushollia. Tavarat ovat nyt kasoissa menossa
mikä mihinkin, täytyisi saada lapset siivoamaan lasten huonetta, että
saisin tuupattua nuo sinne kaappeihin. Keräsin langat valmiiksi
nuorimmaisen villapaitaan, puikot ovat hukassa. Päättelin puolet
langanpäistä yhdestä sukasta. Lajittelin keräyspaperit lehtipinkasta.
Huomenna täytyy maksaa laskut. Vaihtaa lakanat. Etsiä se laatikko,
missä pienet vaatteet ovat. Syödä hermostuneesti kynnet kyynärpäitä
myöden. Pitää vieläkin
soittaa pari työpuhelua, pomo on taas kotimaan kamaralla Kauko-Idän
reissun jälkeen.Täytyy laittaa eräälle tuttavalle jo kauan sitten
lupaamani paketti valmiiksi. Naurettava lista, ja voimieni
äärirajoilla. Mitähän entinen psykiatrini sanoisi?
Vauvalla on hikka. Hikan paikasta päätellen on poikkitilassa, tässä
vesimäärässähän vauvan asento ei paljastu niin hyvin ulospäin kuin
normaaliraskaudessa. Ehkä taas kääntyy perätilaan yöksi, en saa sitten
senkään takia nukuttua. Vauvan pylly ja jalat ovat nivusissa enkä saa
taivutettua jalkoja lainkaan ja jalat suorina saan vain suonenvetoja.
Mies kielsi hössöttämästä ja lietsomasta paniikkia. Tuli kaupasta
kantaen selkä vääränä leirimuonaa, ruokaa, joka uppoaa lapsiin
takuuvarmasti ja säilyy ainakin koko ensi viikon, mielellään
pidempäänkin. Kuusi pötköä maksamakkaraa, kuusi paketillista
metvurstia. Neljä kilon paketillista nakkeja, neljä pakettia pekonia
(niitä oli jo ennestään kaapissa saman verran). Jättipaketti vaippoja
(mies käyttää kestovaippoja vain kun muuta ei ole saatavilla, nyt
halusi varmistaa saatavuuden). Käteistä rahaakin oli käynyt seinästä
repimässä, että saan sairaalassa sitten törsätä.
Pelottaa niin että oksettaa. Minkä ihmeen takia? Sektio on ollut
tiedossa siitä lähtien, kun tikkuun piirtyi kaksi viivaa.
Sektioajankohdan aikaistaminen rv39:stä oli meidän omakin toiveemme.
Viime kerralla olisin vamraan kiljunut riemusta, jos lapsivesipunktio
olisi tehty tässä vaiheessa ja sektio sovittu viikkoa aikaisemmaksi
kuin mitä se tehtiin. Silloin lääkärien näkemyksen mukaan ei ollut
mitään syytä tehdä sektiota aikaisemmin, janyt sitten niitä syitä
onkin. No, ne syyt kyllä löytyvät noista aikaisemmista
synnytyskertomuksista, että ei sis mikään omituinen kelkankäännös.
Mutta kun itselläni oli sama mielipide jo viimeksi, ja silloin se
ohitettiin hätäilynä ja höpinänä.
Olo on tukala. Maha roikkuu niin alhaalla, että se hankaloittaa kävelyä
ylämäkeen ja rappusten nousua. jalkaa ei kertakaikkiaan pysty
nostamaan kuin pienen matkan, sitten tulee tönkkö vatsa vastaan.
Huomaan, kuinka kovilla selkäni on kannatellessaan painavaa mahaa,
etten kaatuisi nenälleni. Tänään tajusin, kuin epäluonnollisen asento
minulla on, kun joudun väkisin kankeamaan itseäni taaksepäin, etten
todellakin kaatuisi. Olenko vain normaalia heikommassa kunnossa vai
mitä tämä on? Tukiliiviä tai tukivyötä on turha käyttää, koska sitten
keuhkot painuvat lysyyn enkä saa henkeä, ja mahalaukku nousee kurkkuun
ja saan hirveä närästyksen ja alan oksennella. Testasin.
Tänään on tullut myös pieniä huimauskohtauksia, silmissä on vilissyt. Se nyt vielä puuttuisi, että saisin migreenikohtauksen...
Ruoka ei maistu, koska oksettaa. Oksettaa koska pelottaa.
Mienhän saisin taiottua itseni uneen?
torstai, 6. maaliskuu 2008
Kommentit