Tänään oli toinen alkuraskauden ultra. Yksityiselläpä tietenkin, kun keskussairaalan mukaan minulla ei ole mitään tarvetta ylimääräiseen raskausajan seurantaan, vakava masennus esimerkiksi ei riitä.

Ultrannut gynekologi ihasteli sitä, kuinka poikkeuksellisen hyvin vatsanpäältä tehty ultra näyttää, sisäkautta ultralla ei sitten juurikaan saanut kuvaa. Raskausviikot pitivät edelleen kutinsa, mutta lääkäri kirjoitti pilke silmäkulmassa lasketuksi ajaksi nyt 1.4.2008, ja minulle sekin sopii oikein hyvin. Oikeastaan mikä tahansa sopii, kunhan on edes jotain tavoiteltavaa.

Vauva oli oikein vilkkaalla päällä, uiskenteli kohdussa, heilutteli käsiräpylöitään ja potkutteli pontevasti. Suloinen pieni otus.

Seuraavaksi voisi varata ajan äitiysneuvolaan, jotta pääsisi taas seuraavaan ultraan. Kyllä minä tiedän, että jatkuva ultraaminen altistaa lapsen oppimisvaikeuksille ja muille mikrotason aivovaurioiden aiheuttamille ongelmille. Mutta kun mieli ei anna periksi vain luottaa...