Tänään oli toinen alkuraskauden ultra. Yksityiselläpä tietenkin, kun
keskussairaalan mukaan minulla ei ole mitään tarvetta ylimääräiseen
raskausajan seurantaan, vakava masennus esimerkiksi ei riitä.
Ultrannut gynekologi ihasteli sitä, kuinka poikkeuksellisen hyvin
vatsanpäältä tehty ultra näyttää, sisäkautta ultralla ei sitten
juurikaan saanut kuvaa. Raskausviikot pitivät edelleen kutinsa, mutta
lääkäri kirjoitti pilke silmäkulmassa lasketuksi ajaksi nyt 1.4.2008,
ja minulle sekin sopii oikein hyvin. Oikeastaan mikä tahansa sopii,
kunhan on edes jotain tavoiteltavaa.
Vauva oli oikein vilkkaalla päällä, uiskenteli kohdussa, heilutteli
käsiräpylöitään ja potkutteli pontevasti. Suloinen pieni otus.
Seuraavaksi voisi varata ajan äitiysneuvolaan, jotta pääsisi taas
seuraavaan ultraan. Kyllä minä tiedän, että jatkuva ultraaminen
altistaa lapsen oppimisvaikeuksille ja muille mikrotason aivovaurioiden
aiheuttamille ongelmille. Mutta kun mieli ei anna periksi vain
luottaa...
tiistai, 11. syyskuu 2007
Kommentit