Lääkärin viimeisimmän soiton jälkeen (siis toisen, ei ole vielä tullut muuta tietoa) mies lähti hakemaan pieniä vaatteita autotallista, kun ei niitä sisältä löytynyt. Ensimmäinen laatikko oli liian suuria, seuraava sitten olikin jo oikea loota. Ei niitä uskalla edes katsoa, pitäisi nyt kuitenkin valita sopiva vaatekerta mahdollista kotiintuloa varten... Voi kuinka pieniltä ne vaipatkin näyttävät, harmi, etten ole vieläkään uskaltautunut lisää ompelemaan ja nyt en kyllä enää kykene, en ole pystynyt muutamaan viikkoon.

Pesen epätoivoisesti pyykkikoria tyhjäksi. No, tällaisessa huushollissa se on epätoivoista, ei tule ikinä tapahtumaan (ellei nyt joskus kesäpäivänä seota helteestä ja ryhdytä kokonaan naturalisteiksi). Sitäpaitsi en ole edeslähetysnyt lastenhuonetta vielä sillä silmällä, sieltä löytynee parikin koneellista puolipitoisia vaatteita, vaatteita, jotka eivät ole likaisia, mutta joita ei kukaan enää päälleen pistä ennenkuin ne pesee.

Supistuksia tulee jatkuvasti. Aika kummallista, kun ottaa huomioon, että kohtu on ylivenyttynyt ja hypotoninen (eli löysä, rento), lääkärin mukaan... Tavallaan hyvä, että supistelee, tavallaan huono. Hyvä, kun valmstaa vauvaa, huono, kun uhkaa vanhaa arven aluetta...